Monessakin mielessä on palattu arkeen. Loma on ohi ja töihin on palattu. Helteet on tällä erää myös ohi, johan sitä viikon kestikin. Vettä on tullut ja lisää on luvassa. Ponitkaan ei ole päässeet vähään aikaan laitumelle. Tuoretta on niitetty, muttei lähellekään riittävästi. Kesä kuitenkin jatkuu vielä, vaikka Juhannus onkin vietetty ja syksyä kohti mennään.
Mitään maailmaa mullistavaa ei ole tapahtunut. Noan kanssa treenit jatkuu vaihtelevalla menestyksellä. Aksasta ollaan kesälomalla heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Siis ohjatuista harjoituksista. Itsekseen ajattelin jonkun kerran käydä jos vain suinkin ehdin. Tänään eksyin katselemaan Noan penturyhmän agivideota. Perään katselin viime viikon ratatreenivideon. Ja kyllä oli kiva huomata, miten paljon itsekin on oppinut, koirasta puhumattakaan. Tässä Noah pentukurssilla ja tässä uusin. Paljon on vielä oppimista, mutta sehän se tekeekin tästä harrastuksesta niin mielenkiintoisen.
Hakua ollaan päästy treenaamaan pari kertaa viikossa, yleensä molemmissa ryhmissä kerran. Homma ei ihan ole toiminut niin kuin pitäisi. Vanha ongelma on palannut kohtuullisen voimakkaana eli maalimiehiä moikataan oikein urakalla. Ollaankin palattu harjoituksissa muutama askel taakse eli palloa esitellään herra koiralle hyvinkin näkyvästi, josko sitten vaikka malttaisi keskittyä nuolemisen sijaan haukkumiseen. Joskus menee hyvin, joskus huonosti ja joskus hyvin huonosti... Eilen oli mukana treeneissä taas se viime syksyinen työntekoon keskittynyt koiraskoira, joka läsähti maalimiehen viereen makuulleen ja alkoi samantien paukuttaa. Ei yhtään moikkailua tai muutakaan häröilyä. Pätevä Noah.
Ponipoikien laihdutusprojekti jatkuu. Liikutaan mahdollisuuksien mukaan. Paria vapaapäivää pidempiä taukoja ollaan yritetty välttää. Treenipäivinä ei kyllä työpäivän jälkeen ehdi edes koiria lenkittää, saati sitten poneja. Jos aika on kortilla, pyöritellään pihalla molemmat tai vaihtoehtoisesti vain toinen liikkuu samana päivänä. Ljufur menee kätevästi koirien kanssa, mutta Limpun kanssa täytyy aina keskittyä paremmin, joten en mielellään ota koiria mukaan. Toissapäivänäkin oli pappahepassa taas niin paljon virtaa, että jos siinä vielä koirat olisi jaloissa juosseet, pulassa olisin ollut. Kokoajan täytyi herralle keksiä jotain pientä aivojumppaa, ettei mennyt ihan hössöttämiseksi koko reissu. Talutuslenkillä siis oli, onneksi. Ajatus oli lähteä ihan selästä käsin köpöttelemään, mutta viime metreillä muutin mieleni. Kai se oli taas se kuudes aisti. Minä kun handlaan tuon herran huomattavaasti paremmin maasta kuin selästä.
Niin ja siihen projektiin palatakseni, molempien painot ovat mukavasti laskusuunnassa.
Ljufurin ihottuma on ihan hyvässä mallissa. Loimea ei yhä edelleenkään pueta, mutta omavalmiste ötökkämyrkky (ruokaöljy+valkosipuli+terva) on ahkerassa käytössä. Sillä hölvään koko ponin aina aamuisin. Hännän- ja harjantyven rasvailen illoin aamuin Pioneerin ihottumavoiteella. Tähän vielä yrtit sisäisesti ja yksinkertaistettu ruokinta, joka tarkoittaa pelkkää heinää, niin hyvin ollaan pärjätty. Poni ei kutia juurikaan ja ne jouhet, jotka ehti hangata ötököiden ilmaannuttua äkkirynnäköllä, ovat alkaneet jo hyvin kasvaa takaisin. Ja ötököitä on niin paljon, etten muista koska niitä näin paljon olisi ollut. Jopa mäkäräisiä, joita meillä ei ole koskaan ollut, on nyt ihan mustanaan.
Myös Limpun maha on pysynyt hyvänä. Yrttisekoitusta on hieman muutettu alkuperäisestä, mutta mitään eroa ainakaan huonompaan en ole huomannut. Mato"lääkkeetkin" on nyt annettu yrtteinä ja niiden syötön aikana vatsa oli hieman löysempi. Vaan saattoihan se olla vaan muutenkin "löysempi kausi", joka vaan sattui samaan saumaan.
Niin ja se Noahin näyttely.. Tuloksena VAL ERI2 SA, PU2 VACA. Kummallisemmalla perusteella mitä ikinä olen kuullut. Tuomari totesi, ettei voi laittaa meitä isoon kehään kun tuo (siis Noksu) pomppii niin kovasti. Se hypähti kaksi kertaa. Arvostelussa oikein mainitaan kun on niin valpas. No, rotumääritelmä kertoo, että appenzelli ON valpas. Se ei siis ole negatiivinen asia, kuten tämän rouvan mielestä. Hän palkitsi mielummin laiskan ja jopa väistelevän koiran kuin vilkkaan. No, tulokseen olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Ihan hirveästi ei tuomari eriä, saati sa:ta tuntunut jakavan.
Mitään maailmaa mullistavaa ei ole tapahtunut. Noan kanssa treenit jatkuu vaihtelevalla menestyksellä. Aksasta ollaan kesälomalla heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Siis ohjatuista harjoituksista. Itsekseen ajattelin jonkun kerran käydä jos vain suinkin ehdin. Tänään eksyin katselemaan Noan penturyhmän agivideota. Perään katselin viime viikon ratatreenivideon. Ja kyllä oli kiva huomata, miten paljon itsekin on oppinut, koirasta puhumattakaan. Tässä Noah pentukurssilla ja tässä uusin. Paljon on vielä oppimista, mutta sehän se tekeekin tästä harrastuksesta niin mielenkiintoisen.
Hakua ollaan päästy treenaamaan pari kertaa viikossa, yleensä molemmissa ryhmissä kerran. Homma ei ihan ole toiminut niin kuin pitäisi. Vanha ongelma on palannut kohtuullisen voimakkaana eli maalimiehiä moikataan oikein urakalla. Ollaankin palattu harjoituksissa muutama askel taakse eli palloa esitellään herra koiralle hyvinkin näkyvästi, josko sitten vaikka malttaisi keskittyä nuolemisen sijaan haukkumiseen. Joskus menee hyvin, joskus huonosti ja joskus hyvin huonosti... Eilen oli mukana treeneissä taas se viime syksyinen työntekoon keskittynyt koiraskoira, joka läsähti maalimiehen viereen makuulleen ja alkoi samantien paukuttaa. Ei yhtään moikkailua tai muutakaan häröilyä. Pätevä Noah.
Ponipoikien laihdutusprojekti jatkuu. Liikutaan mahdollisuuksien mukaan. Paria vapaapäivää pidempiä taukoja ollaan yritetty välttää. Treenipäivinä ei kyllä työpäivän jälkeen ehdi edes koiria lenkittää, saati sitten poneja. Jos aika on kortilla, pyöritellään pihalla molemmat tai vaihtoehtoisesti vain toinen liikkuu samana päivänä. Ljufur menee kätevästi koirien kanssa, mutta Limpun kanssa täytyy aina keskittyä paremmin, joten en mielellään ota koiria mukaan. Toissapäivänäkin oli pappahepassa taas niin paljon virtaa, että jos siinä vielä koirat olisi jaloissa juosseet, pulassa olisin ollut. Kokoajan täytyi herralle keksiä jotain pientä aivojumppaa, ettei mennyt ihan hössöttämiseksi koko reissu. Talutuslenkillä siis oli, onneksi. Ajatus oli lähteä ihan selästä käsin köpöttelemään, mutta viime metreillä muutin mieleni. Kai se oli taas se kuudes aisti. Minä kun handlaan tuon herran huomattavaasti paremmin maasta kuin selästä.
Niin ja siihen projektiin palatakseni, molempien painot ovat mukavasti laskusuunnassa.
Ljufurin ihottuma on ihan hyvässä mallissa. Loimea ei yhä edelleenkään pueta, mutta omavalmiste ötökkämyrkky (ruokaöljy+valkosipuli+terva) on ahkerassa käytössä. Sillä hölvään koko ponin aina aamuisin. Hännän- ja harjantyven rasvailen illoin aamuin Pioneerin ihottumavoiteella. Tähän vielä yrtit sisäisesti ja yksinkertaistettu ruokinta, joka tarkoittaa pelkkää heinää, niin hyvin ollaan pärjätty. Poni ei kutia juurikaan ja ne jouhet, jotka ehti hangata ötököiden ilmaannuttua äkkirynnäköllä, ovat alkaneet jo hyvin kasvaa takaisin. Ja ötököitä on niin paljon, etten muista koska niitä näin paljon olisi ollut. Jopa mäkäräisiä, joita meillä ei ole koskaan ollut, on nyt ihan mustanaan.
Myös Limpun maha on pysynyt hyvänä. Yrttisekoitusta on hieman muutettu alkuperäisestä, mutta mitään eroa ainakaan huonompaan en ole huomannut. Mato"lääkkeetkin" on nyt annettu yrtteinä ja niiden syötön aikana vatsa oli hieman löysempi. Vaan saattoihan se olla vaan muutenkin "löysempi kausi", joka vaan sattui samaan saumaan.
Niin ja se Noahin näyttely.. Tuloksena VAL ERI2 SA, PU2 VACA. Kummallisemmalla perusteella mitä ikinä olen kuullut. Tuomari totesi, ettei voi laittaa meitä isoon kehään kun tuo (siis Noksu) pomppii niin kovasti. Se hypähti kaksi kertaa. Arvostelussa oikein mainitaan kun on niin valpas. No, rotumääritelmä kertoo, että appenzelli ON valpas. Se ei siis ole negatiivinen asia, kuten tämän rouvan mielestä. Hän palkitsi mielummin laiskan ja jopa väistelevän koiran kuin vilkkaan. No, tulokseen olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Ihan hirveästi ei tuomari eriä, saati sa:ta tuntunut jakavan.
Kommentit