Päivitystä nimittäin.. No, tietokoneeni sanoi itsensä irti. Mikä sinänsä ei ollut yllätys, sen verran vanhasta koneesta oli kyse. Pari viikkoa meni miettiessä, onko järkeä lähteä korjaamaan kun pikkuviankin korjaus maksaa todennäköisesti saman kuin kokonaan uusi kone. Ja tässä sitä nyt ollaan, onnellisena uuden, vaikkakin halvan, datamasiinan omistajana.

Elämässä nyt ei muuten mitään suuren suurta eikä uutta ole tapahtunut. Kaikkea pientä kumminkin. Kesä on hiipinyt lähes varkain tännekin ja parista ihan mukavasta hellepäivästäkin olemme saaneet jo nauttia. Suurimmaksi osaksi lämpötilat ovat kuitenkin pysytelleet alle kahdessakympissä, vaikka aurinko onkin paistanut. Luonto on vihreä ja hevosetkin ovat saaneet maistella tuoretta ruohoa päivittäin. Ötökät ovat myös saapuneet, ikävä kyllä. Ljúfur voi kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka polttiaisia ja itikoita onkin ihan miljoonasti. Rasvattu ja öljytty on ja poni kutiaa, mutta se ei ole hysteerinen ja hankaa itseään 24 tuntia vuorokaudesta. Yöt ovat sisällä ja tallissa se onkin ihan rauhallinen, toisin kuin ennen. Parempikin tilanne tietty voisi olla, mutta ötökät tulivat niin yllättäen ja rytinällä, että ihan en pysynyt aikataulussa mukana, joten rasvauksen aloitus hiukan venähti.

 

 

Limpun maha on lähestulkoon kunnossa. Ja mikä parasta, poni voi erinomaisen hyvin myös henkisesti. Se on hyväntuulinen ja kiltti. Ei säpsyile turhia ja liikkuu mielellään. Aina lähtee innolla lenkille, yksin tai kaverin kanssa. Koiratkin on voinut pitää mukana, eikä se ota niistä enää mitään stressiä. Se on siis taas oma mukava itsensä, paras vuonoponi ikinä, luotettava ja miellyttämisenhaluinen ja vaan kertakaikkisen ihana. Selkäänkin voi turvallisin mielin taas kiivetä missä tahansa ja millä tahansa vermeillä varustettuna, ei tule pukkirodeoita eikä minkäänlaista sinkoilua. Pelästyessään ottaa pari reippaampaa askelta tai pysähtyy tuijottamaan. Kun kohde on todettu vaarattomaksi, matka jatkuu rentona ja korvat hörössä kohti uusia seikkailuja.

Todisteaineistona surkeita kännykkäkuvia kun kesken lenkin pomppasin Limpun selkään turvallisesti ilman kypärää, ratsulla päässä naruriimu ja vielä toinen käsiheposena matkassa.

 

Koiratkin ovat päässeet nauttimaan kesän riemuista eli uimisesta. Pari kertaa ollaan käyty läheisellä soramontulla, missä on toistaiseksi ihan reilusti vielä vettä. Ljufurkin on osoittanut vesieläimellistä kiinnostusta ja kahlailee mielellään, sekä roiskuttelee turvallaan vettä. Toisin kuin Limppu, joka ei suostu menemään kymmentä metriä lähemmäs mitään, mikä yhtään vaikuttaa rannalta. Eilen kävin Noan ja Ljufurin kanssa merellä eli kylän venerannassa. Pari kaveriakin meillä siellä oli. Kaksi Kanadanhanhea oli myös nauttimassa uiskentelusta. Onneksi kaikki pulikoivat ihan sulassa sovussa keskenään.

Tästä nyt ei juuri tolkkua saa, mutta siellä ne uivat. Harmitti kun ei ollut kameraa mukana ja kännykällä en tämän parempaan pystynyt.

 

Ljufur ja Diiva soramontulla.

 

Noan kanssa ollaan treenailtu vaihtelevan aktiivisesti. Agilityä kerran viikossa, tottista silloin kun siltä tuntuu eli yleensä agitreenien yhteydessä. Hakuilemaan ollaan päästy vain kerran ja herra toimi vallan mallikkaasti. Ihan alkaa jo kutkuttamaan, josko sitä vaikka kisoihinkin pääsisi jo tänä vuonna. Esineruutukin kun sujui viimetreenissä aivan täydellisesti. No, kyllä siinä vielä työmaata riittää, ennen kuin kokonaisuus on kasassa ja kisakunnossa. Ljufurin ratsutreenit on siinä vaiheessa, että kun sinne selkään kipuan, herra huokaisee syvään ja toteaa, että "tän jutun mä tiedän, tästä saa namia". Ja niin se saakin. Seuraavaksi sitten olisikin liikkeellelähtö edessä.

Synttäreitäkin meillä on vietetty. Limppu täytti 22.5. komeat 21 vuotta! Syntymäpäiviään herra vietti rouskuttelemalla tuoretta ruohoa kylän raitilla kaverinsa kanssa.