9.4.

Ljufur oli taas Diivan ja Noan kanssa parin tunnin lenkillä. Pientä extremeäkin matkalla kohdattiin kun kylän juopon karhukoira havaitsi meidät. Käännös kotia kohden ja töppöstä toisen eteen. Haukku kuului perästä jonkin matkaa, mutta emme kai sitten onneksi olleet kumminkaan riittävän kiinnostavia kun se ei meitä saavuttanut vaan hiljeni jonkin ajan kuluttua. Huh!

Kotinurkilla seurusteltiin lasten kanssa, mikä olikin Ljufurista todella ihanaa. Rapsuttajia riitti. Noastakin olisi ollut ihanaa, mutta ikävä mamma kiinnitti narun kaulaan ja istutti viereensä, eikä poika parka saanut yhtään toteuttaa itseään elävien keilojen kaatamisella. Tylsää. Diiva ei oikein tiennyt oliko moinen huomio kivaa vai ei, sekun ei koskaan ole juuri lapsista välittänyt. Nätisti antoi kumminkin silittää.

Limppu pääsi myöskin vähän liikkeelle, kunhan ensin vuoltiin kaviot. Huh. Limpulla on pehmeämpi kavioaines kuin Ljufurilla, joten sen suhteen on helpompi vuoltava, mutta kun sen jalat painaa vastaavasti puolet enemmän ja kaviokin kasvaa nopsemmin... Selvittiin kumminkin kunnialla. Sitten ei kun naruriimu päähän ja baanalle. Kovin kiltisti käyttäytyi Limppu muuten, mutta vähän väliä piti pysähtyä huutelemaan. Eikä suinkaan kotiin päin vaan naapuritallin tammojen suuntaan. Hassu ruuna.

 

10.4.

Agilitypäivä. Kato oli käynyt ja meitä oli kokonaista kaksi koirakkoa paikalla, mutta saatiimpa tehdä ainkin riittävästi ja vielä ehdittiin ajoissa kotiinkin.

Halli oli kohtuullisen kuuma kun saavuttiin paikalle. Koko päivän paistanut aurinko oli mukavasti nostanut kasvihuoneen lämpötilan 29 asteeseen. Kaikki lävet levälleen ja pikku hiljaa lämpötila laski jo ihan hyviin lukemiin.

Tehtiin helppoa, juostavaa rataa, missä ei mitään kummempia ohjauskuvioita tarvittu. Ihan kivaa vaihteeksi. Noah toimi hyvin, eikä edes kuumentunut liikaa kuin kerran, vaikka joutuikin aika kylmiltään ratatreeniin. Suurempia ongelmia ei ollut. Kontaktitkin sujuivat, paitsi siinä kohtaa kun keitti yli ja joutui jäähylle eli makaamaan hetkeksi. Takaaleikkaus oli hiukka ongelma, eikä meinannut mennä putkeen ei sitten millään. Muutettiin suunnitelmaa siinä kohden ja putken suukin löytyi. Kaksi ratatreeniä tehtiin pitkästä aikaa. Yleensä tehdään vain yksi kun en halua kasvattaa niiden ylikierrosten mahdollisuutta. Hyvä harjoitus siis senkin kannalta.

 

11.4.

Koirat kävi lenkillä vaihteeksi koko porukalla. Rauhallinen vajaan tunnin lenkki heitettiin Marun tahtiin. Hyvin jaksoi vanhus riekkua nuorempiensa kanssa taas kun oli pari päivää levännyt.

Kotiin tultua heitin vanhat rouvat sisälle ja hain Ljufurin tarhasta. Noah vielä naruun ja menoksi. Vaihteeksi lähdettiin seiskatien suuntaan eli tarhan viertä, ajatuksena mennä metsätielle kahlaamaan. Pelloille ei enää uskalla mennä kun lunta on enää vain vähän ja pellot märkiä lumen alla. Limppu oli vallan järkyttynyt kun hänen korkeutensa jätettiin yksin tarhailemaan ja kun hyväkkäät vielä, kiusatakseen pientä ponia entisestään, kävelevät tarhan laitaa niin että varmasti näkyvät ja kuuluvat. Pisti ihan juoksemaan moinen kohtelu ja huuto kuului vielä metsätielle asti. Limpulla taitaa olla todellakin kevättä rinnassa kun se ei yleensä ole välittänyt vähääkään jäädessään yksin.

 

12.4.

Aivan mahtava ilma. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vaikka tuuli olikin aika vilpoinen, lämpötilat kumminkin kolkuttelivat ennätyslukemia tälle keväälle. Kotiuduttuani töistä, painelin suorinta tietä viemään hepoille vettä. Samalla vähän treenailtiin. Limpun kassa tehtiin namivenytyksiä selästä käsin ja maasta treenattiin kaulanarulla käännöksiä. Ljufurin kanssa tehtiin selkäännousutreeniä, siten että makailin mahallani selässä.

Limppu pääsi saman tien myös lenkille kun en millään malttanut mitään tallitöitä tehdä hienolla ilmalla. Kiltti poni oli tänäänkin mukana, eikä tarvinut edes tammoille huudella. Takastullessa otettiin pitkästä aikaa ohjasajopätkääkin ja ihan mielettömän hienosti toimi poni. Pienillä avuilla ja mielellään.

Kotona ponin vaihto, Noah ja Diiva narun päähän ja taas mentiin. Ljufur oli tavoistaan poiketen hieman säpsyllä päällä, mutta hienostihan se silti aina käyttäytyy. Takastullessa tehtiin samaa harjoitusta kuin kotona tarhassa. Ensimmäinen kerta kun moista tehdään muualla kuin kotona, eikä poni ollut millänsäkään. Hieno poni.

 

13.4.

13 päivä ja perjantai. Hirmuton väsy iski minulle iltapäivästä, enkä sitten jaksanut juuri lenkkeillä. Ponipojat kävivät kuitenkin pienellä kimppalenkillä. Hienosti käyttäytyvien hevosten kanssa oli taas ilo liikkua. Ei aiheuttanut mitään reaktioita koiran ja polkupyöräilevän tytön kanssa vastaan tulleet naapurit, eikä mikään muukaan. Limpulle kun moinen ei aina ole ihan niin päivän selvää ollenkaan. Kääntöpaikalla tehtiin Limpun kanssa vähän namivenytyksiä selästä ja sitten kotia kohti, taasen kaikki omilla jaloillamme.

 

14.4.

Voisikohan jo huokaista? Limpun maha vaikuttaisi olevan paranemassa. Uudet yrtit aiheuttivat ensin muutaman päivän totaalisen vesiripulin, jonka jälkeen oli pari täysin oireetonta päivää. Nyt maha on löysähkö jälleen, mutta joka päivä on aina edellistä parempi. Ja mikä parasta, poni tuntuu voivan erinomaisesti.