Tulihan se kunnon talvi tänäkin vuonna. Lunta sataa lähinnä etelärannikolla kun meri ei ole jäässä ja pakkaset paukkuu -20 lukemissa. Onneksi kevättä kohti jo kovaa vauhtia mennään, joten ei jaksa ahdistaa tämä kylmyys, vaikka en siitä pidäkään.

Ponien päivät ovat lähinnä kuluneet heinäverkkojen välittömässä läheisyydessä.

 

Vähän ollaan liikuttukin. Pakko kai se on jonkinlaista painonhallintaa harrastaa, ettei homma leviä ihan käsiin  Molemmat ovat harjoitelleet ympyrällä suunnanvaihtoja, jotka siis jo sujuvatkin hyvin. Nyt hommaa on vaikeutettu hieman eli tehdään kahdeksikkoa. Limpulta sujuu hyvin, koska ympyrälle lähetys on hanskassa. Viimeksi tosin taas stressitaso oli jostakin syystä korkealla ja parin yrityksen jälkeen päätin "heittää" herran pikkutarhaan vähän päästelemään höyryjä. Siellä sitten kipitettiin edestakaisin reippaalla ravilla jonkinmoinen tovi, ennen kuin yritettiin uudestaan. Sitten saatiin jotain tehtyäkin, vaikka herra olikin yhä valmiina sinkoamaan maata kiertävälle radalle pienimmästäkin ärsykkeestä.

 

 

Projekti "Ljúfur takaisin ratsuksi" on ollut tauolla. Syksyllä viimeksi olen selässä istuskellut. Eilen sitten innostuin tarhassa vähän kokeilemaan kun herra niin sopivasti seisoskeli kiven vieressä heinäverkolla... Ja onnistuin tietysti pelästyttämään sen  Ei nyt pahasti, mutta kumminkin. Omaa tyhmyyttä. Mitäs menin hillumaan paalinarun kanssa selän päälle. Seisoin siis kivellä ja puhdistin selästä lumia paalinaru toisessa kädessä nojaillen ihan reilusti poniin. Paalinaru osui jotenkin jonnekin mikä oli ponin mielestä epäilyttävää. Ljufur väisti pois tilanteesta ihan rauhassa ja tuli kyllä vielä takaisinkin, muttei enää ollut ihan rento. Jatkoin kuitenkin selän puhdistamista, mutta en sitten mennyt selkään mahalleni roikkumaan, kuten olin ajatellut, vaan lopetettiin kun herra seisoi kiltisti paikallaan. Että harmittaa.

Ljúfurissa on ollut ihan hyvin virtaa viimeaikoina ja poika onkin mielellään vähän irrotellut. Niin mielellään, että välillä onkin sitten meinannut käydä hullusti...

 

 

Ihan ei herra kuitenkaan turvalleen tuiskahtanut, vaan viime hetkellä sai pelastettua tilanteen ja matka jatkui...

Limpullehan hankittiin LG-kuolaimettomat viime vuonna ja mieli on tehnyt myös Lurpalle samanlaisia. Hurja hinta vaan on ollut hieman rajoittamassa mielitekoni toteutusta. Jokin aika sitten sain kuitenkin inspiraation ja ihan melkein itse tein Ljúfurille omavalmiste-LG:t.

 

 

Aika hienot.. no ainakin toimivat. Töistä siis romulavalta löytyivät venttiilikukkaset,  jotka mukava nuori mies töissä rälläköi kahtia kun olisivat muuten olleet liian raskaat. Turparemmeiksi löytyivät suitsien alaturpis ja koiran pentupanta. Vähän ilmastointiteippiä ja valmista tuli. Eikä rahaa käytetty lainkaan