...tai sitten ei. Vaikka juuri nyt vaikuttaisikin lupaavalta. Koko Pääsiäinen on ollut aurinkoinen ja mittarilukemat +20 huippeissa, tänään parhaimmillaan jopa +24, tosin Lappeenrannassa.

Viime viikolla puhkesivat kukkimaan ensimmäiset leskenlehdet ja eilen jo näkyi sinivuokkoja ja valkovuokkoja.

 

Paskaa riittää...

 

...ja karvoja irtoaa

 

Ja niin kuin näissäkin ei olisi jo puuhaa tarpeeksi, naapuri vielä kaatoi kymmenkunta puuta paskakaivon kupeesta, jotta minä saan sen kauan kaivatun kentäntapaisen viimeinkin... Niin ja paskakaivolle tehdään imeytyskenttä, mikä taisi olla se pääasia. Hups!

 

Vaan on tässä keväässä paljon hyvääkin. Kuten linnut ja linnunlaulu.

Kuva on otettu ikkunan läpi, joten laatu ei päätä huimaa, mutta tyytyväinen lintu touhusi pitkään rauhallisella pihalla. Nimittäin pesätarpeita sieltä kyllä löytyy riittämiin. On heinän kortta ja koirankarvaa, hevosenkarvasta nyt puhumattakaan.

Lenkkeilykin on mukavaa kun tiet on sulat ja valoa riittää. Ponipojilla onkin alkanut taas joka keväinen kuntokuuri.

 

Vahingosta viisastuneena, en kuitenkaan kuljeta niitä koko aikaa yhdessä vaan suurimmaksi osaksi erikseen. Ljufur lenkkeilee yleensä koirien kanssa ja Limppu viettää laatuaikaa ihan kaksin mamman kanssa. No, saa sekin joskus koiraseuraa.

Limppu on käyttäytynyt viimeaikoina tosi hyvin ja lenkitkin on pidentyneet pikkuhiljaa. Pappahepasta on löytynyt myös uusia piirteitä. Ennen vettä inhonnut poni, rakastaa roiskutella kaiken maailman lätäköissä ja kurakoissa.

 

Koska lumet on kadonneet lähes täysin, on viimeinkin päässyt metsään. Pitkän talven jälkeen tuskin mikään voi tuntua yhtä upealta. Vielä reilu viikko sitten näytti tältä.

 

Ja nyt jo tältä.

 

Maastotreenitkin ovat siis alkaneet. Esineruutua ollaan tehty muutamaan kertaan ja ensimmäiset hakutreenitkin ovat takana. Noahille aloitettiin ehdollistaminen palloleikkeihin. Tähän astihan se on hakumettässä ollut ehdollistunut ihmisten tervehtimiseen ja se on aiheuttanut suuria ongelmia. Ensimmäinen kerta pallolla leikkien meni hyvin, mutta vielä sen kanssa ei leikkineet muut kuin minä. Kokeiltiin kyllä myös vieraan kanssa, mutta liian varhaista vielä. Hillukohtaushan siitä tuli.

Pääsiäisloma vetelee viimeisiään. Hienot neljä päivää. Upea keli ja riittävästi aikaa touhuta eläinten kanssa. Pitkiä lenkkejä, treenejä ja tänään Lappenrannan näyttely, missä Noah yllätti ollen paras uros ja VSP, kera sertin ja cacibin. Hieno Noah!!! Appenzelleja oli yhteensä kymmenen, viisi urosta ja viisi narttua.

Pääsiäisen paras tulee kuitenkin tässä. Olin Ljufurin selässä! Ja Ljufur oli ihan rauhallinen. Ah sitä onnen tunnetta. Siis vaikka en tehnyt muuta kuin istuin hetken ja tulin alas, niin kyllä tuntui hienolta. Ehkä siitä vielä joskus tulee mamman maastomopo. Ja jos ei tule maastomopoa niin olkoon sitten vaan mamman pullapolle. Rakas se on kumminkin.