Talvi on tullut. Talvi on tullut jo kauan sitten ja lunta myös ihan riittämiin. Jos tätä tulee samalla tahdilla koko talven, taitaa ainakin eteläinen Suomi hukkua lumeen kokonaan. Täällä kun sitä on piisannut jo marraskuulta asti ja pakkasta kanssa. Töissä joku mainitsi, että nämä ovat vasta niitä bonuslumia, jotka useimpina vuosina tulevat vetenä ja tämän talven lumet satavat vasta Joulun jälkeen. Huh, huh... Toivottavasti ei kumminkaan..

Viime päivityksestä on aikaa, joten tässä nyt jokaisesta jotakin pientä.

NOAH on treenannut ahkerasti sekä tottista että agilityä. Hakutreenit jäi nopean lumentulon seurauksena tauolle vähän yllättäin. Siinäkin kuitenkin edettiin jonkin verran ja viimeisellä treenillä selvästi huomasi, että koira alkoi todellakin miettiä jutun juonta. Palkkaus tehtiin viimeisillä kerroilla satunnaisesti joko minun taskusta makkaralla tai maalimieheltä pallolla tai makkaralla. Naksu aina oikeasta toiminnasta.

Agility sujuu herralta jo tosi hyvin, eikä mikään häiriö enää haittaa. Pystyy toimimaan muiden koirien ja ihmisten seassa karkaamatta. Vauhtiakin on löytynyt ja samalla pientä kuumenemista käteen puremisen muodossa. Rengas on vielä opettelematta ja kepeistä pitäisi saada vielä loputkin(5kpl) verkot pois, mutta muuten on esteetkin hanskassa.

Tottisteltu ollaan lähinnä sisällä. Luovutusta, perusasentoja edessä ja sivulla, istu-maahan-seiso ja leikitty on paljon.. niin ja tehty lumitöitä.

Noah kävi myös näyttelyissä, tuloksena JUN EH3 ja JUN EH2. Ihan olin tyytyväinen. Poika käyttäytyi tosi hyvin molemmat näyttelypäivät ja toisena jopa esiintyi jollakin tapaa. Arvostelut oli myös hyvät.

Noah on myös keksinyt olevansa paimenkoira. Yritä siinä nyt sitten pyörittää poneja pihalla kun herra on kokoajan takakintuissa kiinni kirittämässä tai muuten vaan varjon lailla seurailemassa, josko vaikka tarvittaisi paimenpojan apua. Onneksi ponipojilla on pitkä pinna.

DIIVAkin oli toisena päivänä näyttelyssä mukana, vaikka ei ihan näyttelykunnossa olekaan. Turkki on pudotettu, eikä uutta vielä kasvatettu ja se on myös laiha. Jostain syystä ei liho, vaikka syö kuin hevonen. Tuloksena elämänsä ensimmäinen EH ainoana veteraanina. Se sitäpaitsi väisti tuomaria, mitä ei ole tehnyt ikinä. No, muuten sillä oli kumminkin ihan kivaa...

MARU voi hyvin ja lenkkeilee lähes kaikki lenkin muiden mukana. Kovimmilla pakkasilla se on saanut passata sisällä kun me muut ollaan pihahommissa, mutta leudommilla keleillä se on riekkunut mukana. Siis todellakin riekkunut. Mustat kun juoksee kahdeksikkoa taloa ja tallia ympäri, Maru juoksee pihalla edestakaisin aina kun hullut juoksee pihan läpi. Maru nauttii talvesta.

LIMPPU on ollut lähes lomalla. Pihalla ja tarhassa on touhuttu, mitä milloinkin. Yleensä yhdessä Ljúfurin kanssa. Viimeisin villitykseni kun on narutreenit kahdelle samaan aikaan. Liikunnan tarpeensa se on kohtuullisesti tyydyttänyt tarhassa juoksentelemalla.

LJÚFUR on lenkkeillyt ahkerasti koirien kanssa kun se on niin helppo pitää mukana. Tosin silläkin pakkaset ja lumentulo aiheutti pientä villiintymistä, mikä sitten purkaantui lenkillä hillumisena. Etupää nousi tiuhaan tahtiin ja narutreeniä pysähdyttiin tekemään tämän tästä. Loppumatka sujui sitten jo ihan yhteisymmärryksessä.

Muutenkin se on edistynyt huimasti ja muuttunut luottavaiseksi, omapäiseksi pikku poniksi, joka on aina hyvällä tuulella ja valmiina hommiin. Nyt ei olla lumen tulon jälkeen suuremmin tavoitteellista treeniä harrastettu. Viimeinen treeni tehtiin satulan kanssa. Ensin juoksuttaen jalustimien heiluessa kyljillä, ei ongelmaa. Sitten vähän paukuteltiin jalustinhihnoja, joka aiheutti pientä väistelyä ja epävarmuutta aluksi, mutta nopeasti tottui. Vielä nousin jalustimelle seisomaan molemmilta puolilta muutaman kerran, ponin seistessä rentona. Siitä on hyvä jatkaa. Tavoitteena päästä istumaan rentona seisoskelevan ponin selkään. Muita tavoitteita ei ainakaan toistaiseksi ole.