Kevät tulee kohisten ja lumet sulaa vauhdilla. Valoisat tunnitkin lisääntyvät nopsasti ja kummasti saavat aikaan tunteen, että päivässä olisi paljon enemmmän tunteja kuin onkaan. Meillä on alkanut kunnon kohotus, sekä poneilla että minulla, koirista nyt puhumattakaan. Lämpimät ilmat ja valon lisääntyminen aktivoivat joka vuosi uinuneen kuntoiluinnon. Koneen ääreen ei siis ole kovin usein ennättänyt.

Maaliskuussa vietin erittäin antoisan päivän Kirkkonummella Tampajan Kartanon maisemissa opiskellen metsätöiden tekoa hevosella. Opettajina oli kaksi länsisuomalaista hevosmiestä, jotka hevosineen tekevät tilauksesta melkein mitä tahansa vossikka-ajoista opetukseen, metsätöistä peltohommiin, raveista ratsastukseen.

Aamu alkoi aamukahveilla, jonka lomassa opettajamme kertoilivat työhevosista ja omasta hevostaustastaan, höystäen juttuja rennolla huumorilla. Kahvittelun jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään ja kokoonnuimme tallin pihalle tutustumaan opetushevosiimme, sekä valjastuksen saloihin.

Oman ryhmäni opetushevosena toimi nuorehko suokkitamma Pikku-Vilaus eli Viltsu isäntänsä Mika Lehtisen kanssa

 

Toisessa ryhmässä oppia jakoi Kari Koskinen suokkitamma Liinun eli Huima Hilken, jota myös Limpuksi kutsuttiin , kanssa.

 

Molemmat hevoset olivat uskomattoman hyvin käyttäytyviä ja isäntäänsä kunnioittavia, työintoisia ja iloisia tammoja, jotka varmaan olisivat kiivenneet vaikka puuhun isännän niin toivoessa. Viltsu esimerkiksi seisoi kaksi tuntia täysin rentona hievahtamatta paikoillaan vapaana porukan harjoitellessa valjastusta.

 

Valjastusharjoitusten jälkeen käväisimme syömässä herkullista lohikeittoa, jonka jälkeen suunnistimme läheiseen metsään muutaman mutkan kautta, harjoittelemaan tukkien kuljetusta.

 

Metsästä palattuamme vaihdoimme vielä ryhmiä ja harjoittelimme toisenlaisen valjastuksen. Viltsu valjastettiin suomalaiseen työvaljastukseen kun taas Liinu ruotsalaiseen.

 

Iltapäiväkahvit ja loppupalaveri vielä ja niin voi kotimatka alkaa. Pää oli kieltämättä pyörällä ja olo väsynyt, mutta kyllä kannatti. Paljon sai taas uutta intoa ponien kanssa pelaamiseen.

Nooan kanssakin on treenailtu ihan ahkerasti. Pentuagility kerran viikossa, sekä kotitottista lisäksi. Pääsiäisenaä käytiin oikein kentällä treenaamassa hakuporukan kanssa. Osaanotto oli tosin laimea vaan sitäkin innostuneempi. Heljällä oli kamera mukana ja Nooasta on nyt ihan treenauskuviakin.

Ihan hyvältähän tuo seuraaminenkin jo näyttää

 

Välituntiakin vietettiin seurustelemalla ihanaisen cottonipentu Ullan kanssa

Kuvat on siis ottanut Heljä Kämäräinen ja lisää katseltavaa kiinnostuneille löytyy Heljän nettialbumista.

Eiliset agitreenit eivät menneet oikein putkeen. Nooaa kiinnosti kaikki muu paljon enemmän kuin treenaaminen eli kakara karkaili jatkuvasti kavereiden luo ja aiheutti sekaannusta. Silloin kun jaksoi keskittyä, toimi kyllä erittäin hyvin.

Eilen kävästiin aamusta Savitaipaleella katsomassa kaverin suokkitamma Rosaa uudessa kodissa. Rosa, jonka nimi on muokkautunut Ruusaksi, on nyt ollut viikon verran "maailmalla" ja viihtyy erittäin hyvin. Siitä tykätään täysillä ja sen kanssa on aikaa ja kiinnostusta puuhailla. Se onkin kehittynyt huimasti viikon aikana.

Rosan ilmeestä näki heti, että se on tyytyväinen ja meille kaikille tuli niin hyvä mieli.