Taas on viikonloppu. Toistaiseksi rauhallinen sellainen. Niin se piti olla viime viikollakin, vaan toisin kävi.... Innostuttiin nimittäin ajelemaan sunnuntaina tuonne pääkaupunkiseudulle... Pitihän Norman pentuja päästä katsomaan ja kun Oulunkylässä oli Issikkatapahtumakin... Sinne siis!

Ensin ihmeteltiin islantilaisia. Porukkaa oli paljon ja kelikin ihan kohtuullinen ja islanninhevoset tietty niin ihania. Maalaiskoiratkin pääsivät pääkaupunkiin ja osasivat kayttäytyä hämmästyttävän hyvin. Maru vähän ihmetteli kun Ljufureita oli niin monta ja Aapo olisi halunnut jäälle mukaan juoksemaan. Kamu keksi kaksi rapsuttajaa itselleen ja nautti täysin rinnoin.

Tässä pieni tyylinäyte Oulunkylän jäätöltti-tapahtumasta

Palkintojen jaon jälkeen, pakkasimme lauman taas autoon ja suuntasimme Lohjalle. Kaamea nälkä yllätti retkeilijät kesken matkan ja niinpä sitten koukkasimme mäkkärin kautta. Roskaruoka upposi nälkäisiin suihin ja nälkä oli kesytetty. Vielä kun Norman mamma kiehautti meille kaffit niin johan alkoi taas elämä hymyillä.

Pennuilla ovat silmät auenneet ja liikkuakin jo alkavat. Takajalat ei ihan vielä ole juonessa mukana, mutta lujaa mennään silti.

Perheen Miina-berni 6kk huolehti vielä ennen lähtöä Diivan ja Aapon liikutuksesta ja väsähti aivan totaalisesti. Kamukin säesti mukana. Maru meni omia menojaan pitkin pihaa.

Reissussa ollessamme kävi heppojen päiväheinät tietty antamassa joku muu kuin minä eli Limpulle tuttu työkaverini. Ljufur ei ole montaa kertaa häntä nähnyt ja viimeksi pörisi oikein kunnolla. Nyt oli heti tullut rapsuteltavaksi, eikä ollut pelännyt yhtään! Reipas poika! Itseasiassa ujosta pikkupojasta on tullut hyvinkin sosiaalinen ja ystävällinen kaveri. Se rakastaa rapsuttelua, eikä koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä. Mittanauha hieman pelotti viime viikolla ja kaviokoukkukin yritti syödä pienen pojan eli poika kaviokoukun, mutta ei hätää, kyllä mamma hoitaa...

Mittasin siis poikia hieman kun halusin saada jonkinlaisen käsityksen niiden painosta. Limpulle sain lukeman 538kg, Ljufurin painoarvio oli 381kg. Lupsukin siis suostui mitattavaksi, kunhan oli ensin pörissyt hurjalle mittanauhalle karsinan nurkasta. Kaviokoukun kanssa taas kävi pieni erehdys, kun tarhassa hoitelin poikia ja kaviokoukun kaivoin taskusta, niin Lupsu luuli saavansa namia ja iski hampaansa koukkuun. Apua! Paniikki! Minuun et kyllä koske ton vehkeen kanssa. No, kyllähän se rauhoittuu kun vaan malttaa odottaa ja kaviot tuli putsailtua tälläkin kertaa.

Aurinko paistaa ja kevät tulee kohisten. Tosin kylmä tuuli puhaltaa sen verran rivakasti, että vaikka mittari näyttäis mitä lukemia, totuus on kuitenkin toisenlainen. Uskaltauduin kuitenkin pihalle kylmään viimaan kameran kanssa.....