Diivan ainokainen tytär Norma on tänään käynyt ultrassa. Tiineys on siis varmistettu. Pentuja oli vatsasta bongattu 5-6. Varoittelin suuren pentueen mahdollisuudesta. Diivallahan ultrassa löytyi 6 pentua, eikä röntgenkuvakaan myöhemmin tietoa muuksi muuttanut. Totuus nyt kuitenkin oli toisenlainen. Pentuja syntyi yhteensä yksitoista, joista kaksi narttua ja yksi uros kuolleina. Synnytys oli pitkä ja vaikea, samoin kuin tiineyden pari viimeistä viikkoa olivat vaikeat. Toivottavasti Norman ei tarvi kokea samaa, eikä ennen kaikkea Norman perheen. Ei ollut kivaa, ei!

Pennut syntyvät helmi-maaliskuun vaihteen tienoilla. Jännityksellä jäämme odottamaan.

Limppu on yhä mahdoton. Eilen juoksutin pitkästä aikaa taas pellolla. Satula selässä ja sivuohjat viritettynä satulaan. Matkalla jo oli aikas vireä eli pukkia tuli, mutta käsissä nätisti. Vasempaan tuntui tahmealta, mutta keskittyi ja teki töitä. Vähän yritti tosin oikoa, mutta siitäkin päästiin yhteisymmärrykseen ja pysyi loppujen lopuksi ympyrällä. Oikeaankin alussa tahmea ja sitten jo alkoi katsella maisemia. Kuunteli aina hetken kun huomautti, mutta ei enää jaksanut tai halunnut tehdä töitä. Mitä sitten lie taas tapahtui, mutta yhtäkkiä oli takajalat ilmassa ja meno hurjaa. Hidasti kuitenkin nätisti kun pyysin eli kuulolla oli, mutta hetken päästä sama toistui... ja toistui... ja toistui. Viimein kun käveli rauhallisesti, lähdettiin pois.

Lupsu otti eilen aamulla taas pitkät. Sähläsi taas riimun riisumisessa eli kun toinen korva "vapaana" yritti jo mennä. Minä tietty palautin riimun paikalleen korvien taakse ja yritettiin uudestaan. Pari kertaa onnistuin, mutta sitten Ljufurille riitti. Jos ei kerran eteenpäin pääse, mennään sitten taaksepäin. Ja sinne meni, nimittäin metsään. Pari kertaa huusin, et mihin sä meet? Jo välähti pojallekin, että eihän ne heinät täällä aidan ulkopuolella ole! Eikun ympäri ja vauhdilla tarhaan. Hyvä etten jäänyt jalkoihin.

Illalla sitten taas pöristiin. Ihan minulle ei selvinnyt miksi, mutta enpä ole taas vähään aikaan moista ääntä kuullutkaan. Korvat oli hörössä, eikä ollut edes pelokkaan oloinen mitenkään. Päättelinkin, että pörisee myös kiihtyessään jostain. Aloitti tallin ovella, jatkoi karsinassa ja vielä "pörähti" pari kertaa sittenkin kun iltaheinät jaossa. Limppu hätkähti joka kerta, veti korvat taakse ja pään taivaisiin ja oli pelokkaan näköinen. Ehkäpä Ljufur pelottelikin Limppua tahallaan!