Reilu viikko lomaa takana ja nyt vasta alkaa olla levännyt olo. Viime viikko menikin lähes täysin tekemättä mitään hyödyllistä.
Lenkkeilty on, milloin missäkin kokoonpanossa, ja vain nautittu vapaudesta ja kiireettömistä päivistä.
Molemmat ponit ovat harrastaneet ohjasajoa ja joutuneet myös kantojuhdan asemaan, mamman kammetessa itsensä selkään. Limppu on suoriutunut moisesta vallan mainiosti, kun taas Ljufur... No, vähän on vissiinkin tullut liian kauan vain istuskeltua selässä, koska liikkeelle lähtö ei sitten oikein onnistunutkaan. Sen verta hyvin on herra orientoitunut siihen, että mamma istuu selässä ja lykkää namia naamaan, että totesi ettei turhaan ala itseään rasittamaan kun kerta helpommallakin pääsee. No, viimein saatiin sentään muutama kohtuullisen hallitsematon askel aikaiseksi, muttei ollenkaan kyllä minun aloitteestani. Noah kävi taas tökkäämässä takasiin
Limppu on taas joutunut alistumaan lenkkareissa lenkkeilyyn kun tiet on niin kovia ja vielä irtokiviä/soraa päällä. Ei tunnu kivalta kengättömässä kaviossa ja kuluttaakin kaviota tosi nopsasti. Pari ekaa kertaa vaati hieman keskustelua, jotta takaset saatiin "kengitettyä", mutta nyt sujuu jo joutuisasti. Ei se montaa sekuntia enempää vie per kavio kuin pelkkä kavion putsauskaan. Lg:tkin on olleet pari kertaa päässä, yleensä liikutaan riimulla/naruriimulla sekä maasta että selästä.
Noahin kanssa on myös treenattu päivittäin. Tottista, esineruutua tai agilityä. Milloin mitäkin. Ja että minulla sitten onkin pätevä "pikku"koira.
Tottis on tosi hyvässä mallissa, lähinnä hienosäätöä vailla. Se vaan on niin helppo kun se ei ihmettele mitään ja tekee aina mielellään ihan mitä vaan. No, kuumumista on kieltämättä hieman havaittavissa, mutta sen saa onneksi hyvin hallintaan ja muutettua käyttöenergiaksi
Telinenoudotkin sujuu lähes tulkoon harjoittelematta paremmin kuin Hertalta koskaan. Sille on vain niin itsestään selvää, että jos este on edessä, siitä mennään yli ja jos kapula on tarjolla, se napataan matkaan mukaan. Diivalla kun homma meni niin että, nouto sujui ja hyppy, mutta kun piti sekä hypätä että noutaa niin sitten ei rouva enää pystynytkään moisesta tehtävästä suoriutumaan. Se ei vaan mitenkään voi ymmärtää, että kahta asiaa voi tehdä samaan aikaan. Tänään kokeiltiin Noahin kanssa ensi kertaa metristä hyppyä ja kun kerran kolautti, seuraavan kerran nostikin jalkojaan paremmin ja yli sujahti niin ettei mitään.
Esineruutu alkaa olla lähes täydellinen. Luovutuksessa on vielä pikku säätöä kun tuo irrotus on taas vaihteeksi kadonnut jonnekin
Lenkkeilty on, milloin missäkin kokoonpanossa, ja vain nautittu vapaudesta ja kiireettömistä päivistä.
Molemmat ponit ovat harrastaneet ohjasajoa ja joutuneet myös kantojuhdan asemaan, mamman kammetessa itsensä selkään. Limppu on suoriutunut moisesta vallan mainiosti, kun taas Ljufur... No, vähän on vissiinkin tullut liian kauan vain istuskeltua selässä, koska liikkeelle lähtö ei sitten oikein onnistunutkaan. Sen verta hyvin on herra orientoitunut siihen, että mamma istuu selässä ja lykkää namia naamaan, että totesi ettei turhaan ala itseään rasittamaan kun kerta helpommallakin pääsee. No, viimein saatiin sentään muutama kohtuullisen hallitsematon askel aikaiseksi, muttei ollenkaan kyllä minun aloitteestani. Noah kävi taas tökkäämässä takasiin
Limppu on taas joutunut alistumaan lenkkareissa lenkkeilyyn kun tiet on niin kovia ja vielä irtokiviä/soraa päällä. Ei tunnu kivalta kengättömässä kaviossa ja kuluttaakin kaviota tosi nopsasti. Pari ekaa kertaa vaati hieman keskustelua, jotta takaset saatiin "kengitettyä", mutta nyt sujuu jo joutuisasti. Ei se montaa sekuntia enempää vie per kavio kuin pelkkä kavion putsauskaan. Lg:tkin on olleet pari kertaa päässä, yleensä liikutaan riimulla/naruriimulla sekä maasta että selästä.
Noahin kanssa on myös treenattu päivittäin. Tottista, esineruutua tai agilityä. Milloin mitäkin. Ja että minulla sitten onkin pätevä "pikku"koira.
Tottis on tosi hyvässä mallissa, lähinnä hienosäätöä vailla. Se vaan on niin helppo kun se ei ihmettele mitään ja tekee aina mielellään ihan mitä vaan. No, kuumumista on kieltämättä hieman havaittavissa, mutta sen saa onneksi hyvin hallintaan ja muutettua käyttöenergiaksi
Telinenoudotkin sujuu lähes tulkoon harjoittelematta paremmin kuin Hertalta koskaan. Sille on vain niin itsestään selvää, että jos este on edessä, siitä mennään yli ja jos kapula on tarjolla, se napataan matkaan mukaan. Diivalla kun homma meni niin että, nouto sujui ja hyppy, mutta kun piti sekä hypätä että noutaa niin sitten ei rouva enää pystynytkään moisesta tehtävästä suoriutumaan. Se ei vaan mitenkään voi ymmärtää, että kahta asiaa voi tehdä samaan aikaan. Tänään kokeiltiin Noahin kanssa ensi kertaa metristä hyppyä ja kun kerran kolautti, seuraavan kerran nostikin jalkojaan paremmin ja yli sujahti niin ettei mitään.Esineruutu alkaa olla lähes täydellinen. Luovutuksessa on vielä pikku säätöä kun tuo irrotus on taas vaihteeksi kadonnut jonnekin
Kommentit