Kolmas vapaapäivä eli ensimmäinen pääsiäispäivä menossa. Tänään on ollut laiska päivä, vaikka olen minä sentään Ljufurin kaviot saanut vuoltua. Hiki tuli kun just silloin sattui päivän tähän mennessä ainoa aurinkoinen hetki. Tosin, hiki siinä puuhassa tulee kyllä muutenkin.

 

On se vaan niin hitsin hieno poni. Vapaana seisoo sekin kiltisti pihalla kun kavioita hoitelee taikka harjailee.

Nyt kun on ollut aikaa, ollaankin Ljufurin kanssa tehty ihan kunnon hikilenkkejä. Aina on lenkkiin sisällytetty myös lumihankikahlailua kun tuo hanki niin mukavasti kantaa. Minä siis kävelen kevyesti hangella kun Ljufur kahlaa. Lunta on kumminkin vielä parikymmentä senttiä ja enemmänkin paikka paikoin. Hyvin siinä pienelle ponille hikeä pukkaa.

 

 

Ljufur on lenkillä harrastanut myös ohjasajoa. Ja nyt alkaa taas sujua. Jarrut on kunnossa ja kaasukin löytyy. Ohjauksessa hiukan on toivomisen varaa, mutta lähinnä epäilen sen johtuvan minusta. Jotenkin en nyt osaa tehdä hommaa niin, että tuo ymmärtäisi. Kyllähän sen ohjasavut pitäisi ymmärtää, mutta lähinnä ne kumminkin on opetettu selästä, joten ohja ei ole ollut se ainoa kääntävä apu. Jotenkin homma menee aika usein vähän pyörimiseksi tai stoppailuksi. Mutta eiköhän me vielä opita toisiamme ymmärtämään kun ahkerasti harjoitellaan.

 

 

Limpun kanssa oli eilen hiukka mielenkiintoinen lenkki taas vaihteeksi. Hyvin se pääasiassa käyttäytyi, mutta ihan rento se ei ollut. Vai liekö ollut vaan pönttöilyenergiaa kun ilmat on viileämmät. Paikkansa se kyllä piti hyvin, mitä nyt välillä piti ravilla tohottaa kurkkamaan, josko niitä namia vaikka sieltä taskusta heruisi. No, ei herunut. Ei ennen kuin taas rauhassa käveli omalla paikallaan takana. Käveltiinkin normaalia pidemmälle kun virtaa tuntui riittävän. Kotiin kääntymisen jälkeen sitten pitikin jo vähän sinkoilla ja tuijotella. Kartanon sillalla tietty hilpas kunnon pukkispurtilla ohi, juuri kun olin ehtinyt sanoa, ettei tässä nyt paranisi paljoa sinkoilla ettei käy hullusti ja löydä itseään puron pohjalta. Hullusti ei käynyt, mutta muutaman ravikierroksen ympyrällä se vaati, ennen kuin kierrokset oli taas kohillaan.. molemmilla 

 

 

Limpusta on kyllä oikeasti saanut olla tosi ylpeä. Se on käyttäytynyt joka tilanteessa ihan mallikelpoisesti, jos tuota yhtä pientä erehdystä ei oteta huomioon. Se lähtee tyytyväisenä "töihin", vaikka Ljufur olisi ollut ensin. Aiemmin se on aiheuttanut kiukkusinkoiluja. Se kävelee ihan rentona perässä, vaikka koirat pomppii ympärillä. Se on ollut myös yleensä hyväntuulinen ja tottelevainen, eilistä ehkä lukuunottamatta. Ainoa pieni miinus on Limpun mielestä kompuroivat etujalat, jonka takia joutuu ajoittain heittämään herneet nenään ja hiukka kiukuttelemaan. Siitä oikein näkee kuinka sitä harmittaa kun se ei pysty ihan yhtä sujuviin suorituksiin kuin haluaisi. Tuttu juttu. Niinhän se minullekin käy... Elämä tuntuu kumminkin hymyilevän, vaikka vatsa onkin vielä ongelmallinen. Uudet yrtit on aloitettu ja nyt vain toivotaan parasta.

 

 

Kylmää on kyllä ollut. Yöllä järestään pakkasta ja päivälläkin ihan muutama plussa-aste. Jos aurinko sattuu paistamaan, mitä se ei oikein ole jaksanut tehdä, lämpötila tietty kohoaa hetkellisesti jopa kymmeneen asteeseen. Luntakin on tullut vähän väliä. Yäk!

Kevättä odotellessa....