Käytiin tänään ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn ponipoikien kanssa kimppalenkillä. Huh huh! Lähtiessä kävi mielessä, että onkohan tämä nyt ihan viisasta, kun Limpulla kierrokset kohosivat kaakkoon jo ennen kuin oltiin päästy edes tarhasta pihalle asti. Hienosti se kumminkin kasasi itsensä ja päästiin kohtuullisessa järjestyksessä isolta tieltä hiekkatielle, vaikka kieltämättä tarkkana sain olla minäkin, ettei herra päässyt ohittelemaan.

Hiekkatiellä sitten alkoikin virtaa jo olla enemmän kuin järkeä, mitä sitäkin on tuolle herra Vuonovalaalle annettu roppakaupalla. Peruutuksia peruutusten perään ja pysyihän se viimein siellä takana... juuri ja juuri, mutta kumminkin. Kauheaa kompurointia kokoajan kun etujalat ei ihan ehtineet takajalkojen tieltä pois. Ja kun herra sitten meinasi kyntää oikein kunnolla turvallaan uraa tienpintaan, imaisi se sekunnissa palkokasvin turpavärkkiinsä ja kosti moisen kompuroinnin Ljufurille puraisemalla tätä takapuolesta. Koska siis kaikkihan oli tietenkin, vain ja ainoastaan, kääpiön syytä.

Kilometriä enempää ei edetty, ennen kuin käännyttiinkin jo ympäri, mutta ihan taisi Limpulle riittääkin. Hiki tuli, myös minulle. Kotimatka menikin sitten varsin rauhallisissa merkeissä. Yhtään ei tehnyt enää mieli Limpun kiihdytellä.

 

 

Molempien kanssa ollaan lenkkeilty ihan aktiivisesti nyt kun tiet on taas sulia. Ljufur jaksaa hyvin pidemmätkin lenkit ja on reipas ja kiltti aina. Limpulle riittää toistaiseksi pari kilometriä kerrallaan, mutta pikku hiljaa silläkin kunto kasvaa. Painoakin on ihan himpun verran molemmilta tippunut.

Lurpan kanssa on myös kahlailtu hangessa vielä kun niitä on. Tässä juuri pellolle menossa.

Ai miten niin käpylehmän näköinen poni?

 

Ja alkaahan noita suliakin paikkoja siellä täällä jo olla. Ei nyt vielä suuren suuria, mutta sen verran että ponipojat ovat vähän päässeet tonkimaan kasvillisuutta. Kyllä se kesä vielä tännekin tulee, vaikka ajoittain on vaikuttanutkin toivottomalta... No joo, huomiseksi on taasen luvattu lumipyryä, joka lännessä on jo alkanutkin...

 

Nyt on taas ollut kunnon pakkasöitä ja hanki kantaa. Tänään tehtiin pitkä lenkki Diivan ja Noan kanssa ihanassa auringon paisteessa. Kylmä viima tosin puhalteli, mutta ei me välitetty. Koirat nautti kun oli tilaa juosta ilman että tarvitsi kahlata mahaansa myöden lumessa.

 

Pari tuntia vierähti mukavasti nauttiessa kauniista säästä. Ihan loppumetreillä taivas kumminkin meni jo pilveen ja vähän luntakin leijaili hiljakseen maahan.