Mihin se kevät oikein katosi? Eilen tuli taas lunta ihan urakalla ja yöllä vielä lisää. Ei ole kivaa, ei! Sulat tiet eivät ole enää sulia, vaan lumisia ja jäisiä kauttaaltaan, aurinkoisimmissa paikoissa sohjoa. Lämpötilakaan ei juuri plussalle ole tänään noussut, paitsi tuulettomissa aurinkopaikoissa.

Näyttääkö muka keväiselle? No ei näytä!

 

Vaan koirilla oli kyllä hauskaa. Ne kun osaa nauttia tuosta lumesta, toisin kuin minä.

Ja onhan noita suliakin paikkoja vähän, vaikka viime viikolla niitä olikin vähän enemmän...

 

Viime sunnuntai olikin hyvin keväinen ja lämmin, joten ulkoiluksi meni koko päivä. Ensin reipas lenkki koirien kanssa, sitten "remmilenkki" Limpun kanssa ja vielä Ljufurin ja Noan kanssa.

Limpun kanssa meinasikin sitten käydä huonosti kun ihminen on tyhmä eikä usko ennen kuin näkee, eikä sittenkään usko silmiään. Koirien kanssa tsekattiin jo tuosta lähitieltä joka keväinen ongelmapaikka ja todettiin se liian liukkaaksi kengättömille ponipojille. Vaan kuinka ollakkaan, päätin sitten kuitenkin yrittää siitä Limpun kanssa. Puoleen väliin päästiin joten kuten, mutta kun alamäki muuttui jyrkemmäksi, meinasi Limpulta lähteä jalat alta ja sitten menikin yli 500 kiloa komeasti pyllymäkeä penkkaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja yhteistuumin päätettiin muuttaa suunnitelmaa.

Vaan eipä uskonut vieläkään tämä tyhmä ihminen ja Ljufurin ja Noan lenkki kulki kotiin samaa tietä... Tällä kertaa kumminkin ylämäkeen, jonka Ljufur selvittikin taidokkaasti penkan puolella kulkien. Minkäs teet kun tuo ongelmakohta on niin ikävästi juuri väärässä paikassa ja aiheuttaa sen, ettei täällä kylillä pääse mitään lenkkejä heittämään, vaan joutuu aina kääntymään jossain kohtaa ympäri ja kulkemaan samaa tietä takaisin. Mikä taas on varsin tylsää.

Viikolla ei ponipojat paljoa ole liikkuneetkaan. Limppu teki kerran pihatreeniä ja Ljufur kävi pellolla pohraamassa. Maanantai-ilta kun meni Kouvolan keikalla kun kävin palauttamassa pikku-Viken kotiinsa. Tiistaina oli Noan agitreenit ja perjantaina piti heittää heinänhakureissu, joka ei sekään mennyt ihan niin kuin elokuvissa.. Auto juuttui pihatielle sohjoon, kärry kääntyi lumipenkkaan peruuttaessa, hiki tuli ja hermot meni. Auto ja kärry viettivät yönsä juuri siinä mihin jäivät, heinät kannoin kuitenkin varastoon, vaikka matkaa olikin. Aamulla uusin voimin sain sitten sotkun selvitettyä ja molemmat vekottimet ovat oikeilla paikoillaan.

 

 

Tänään ovat toistaiseksi lenkkeilleet vain koirat, mutta vielä on päivää jäljellä. Ihan kivalta näyttää keli näin kuvissa, mutta totuus on toisenlainen. Tuuli on kohtuullisen kova ja kylmä. Niin ja tämäkin tie oli vielä viime viikolla ihan sula...

 

 

Meidän kylähän on siis på svenska Svartbäck, mistä joku on sen sitten suomentanut viisaasti Purolaksi. Ja tämä tässä on sitten se ihan oikea Svartbäck, joka kohtuullisen mustalta purolta kyllä näyttääkin lumisten penkereiden välissä.

Kesää odotellessa.....