Kuinkahan tässä nyt taas näin kävi. Helmikuu on jo yli puolessa välissä ja vastahan oli tammikuun alkupäivät ja talviloma. Joka siis oli lähinnä sairasloma, vaikka siis olikin loma. Tämän viikon taasen olen ollut oikeasti sairaslomalla, mutta enemmän tämä on kyllä lomalta tuntunut kun en kuitenkaan ole petipotilaana joutunut makoilemaan. Alkuviikko meni kyllä enempi hidastetun filmin tahtiin kun selkään sattui sen verran reilusti, mutta nyt ei enää normaalissa rytmissä mitään kummempia tunnu.

Ihan kivoja ilmojakin on ollut. Pakkanen on pysytellyt alle kymmenessä asteessa ja vain yhtenä päivänä on satanut lunta. Tosin sitä tulikin sitten reippaammin kerralla. Lumityöt sain kuitenkin tehtyä aika kivuttomasti, koska ihana naapuri oli käynyt ottamassa pihatien traktorilla.

Lenkkeilyn parissa on lähinnä viikko vierähtänyt, mistä todisteena muutama surkealaatuinen kännykkäkuva..

 

 

Ikäväkseni jouduin jättämään tämän viikon agitreenitkin väliin, mutta lohdutukseksi siitä kävin tänään kks:n möllikisoissa seurustelemassa ja vähän myös verkkaesteillä treenaamassa. Noah käyttäytyi hämmästyttävän hyvin. Oli innoissaan, muttei mennyt överiksi. Ja mikä kummallisinta, kepit suoritettiin oikein alusta loppuun joka kerta. Se kun on viimeaikoina aina yrittänyt jättää viimeiset kaksi huomiotta. Diivakin sai mennä kerran putkeen ja Maru kävi muuten vaan treffaamassa tuttuja. Muuten mukavan päivän hieman himmensi ikävä uutinen Marun veljen poismenosta tiistaina. Hyvää matkaa Ferris sinne sateenkaarisillalle.

Limpun maha on yhä kuralla, mutta ei enää niin pahasti. Välillä on päiviä ihan ilman kuraakin. Sitäpaitsi nyt uloste alkaa näyttää väriltään normaalimmalta. Ehkä siitä vielä hevonen tulee.

 

 

Ljúfur on lenkkeillyt (mistä myöskin todisteena surkea kännykkäkuva) ja kahlannut hangessa ahkerasti, eikä paino ainakaan ole enää noussut. Yrtitkin taitavat tehdä tehtäviään kehossa, koska se on taas hieman hankaillut.