Ja pahasti näyttäs taas siltä, että kun sitä lunta viimein alkoi tulla, sitä sitten tulee... Tammikuun alussa tilanne oli tämä

 

Ja nyt tämä

 

Ja lisää tulee..

Uusi vuosi ja uudet kujeet.. vai miten se nyt oli? Uusia kujeita ei niinkään, mutta vanhat jatkuu uudella innolla Limppu on nyt "tehnyt töitä" maastakäsin lähes joka päivä. Ei paljoa, mutta kumminkin. Pikkutarhassa on juoksutettu ensin pahimmat pöllöenergiat, jos niitä on ollut. Ja nyt kun lunta on jo kohtuullisesti, välillä myös isossa tarhassa, kuten tänään. Sitten siirrytään pihalle pyörittelemään. Ympyrällä suunnan vaihtoja, jotka sujuvat jo ihan älyttömän hyvin ja kokoajan pienemmillä merkeillä. Ympyrällä myös käynti-ravi siirtymisiä, jotka nekin alkavat olla aika sujuvia. Narutreeniä lähinnä väistöjen merkeissä, ne kun on Limpulle vaikeimpia. Tänään sujui ihan hyvin. Takapään väistöt onkin olleet hanskassa, etupään ei niinkään. Äsken saatiin kuitenkin pari onnistumista siinäkin. Siitä innostuneena yritettiin sitten väistää koko hevosta ja pienen hakemisen jälkeen onnistuttiin siinäkin Siihen olikin hyvä lopettaa. Käytiin kumminkin vielä yhdessä korjaamassa pikkutarhan aidat, ennen kuin herra siirtyi Lurpan kaveriksi heiniä nassuttamaan.

 

 

Kuva ei ole ihan tuore, mutta näin meillä nykyään heinät tarjoillaan. Tarhassa on siis neljä näitä pikkuverkkoja tiheällä silmällä ja tuolla taustalla näkyvä iso, joka ei tosin oli poikien suosiossa jostain syystä, vaikka siinä onkin isommat aukot.

 

 

Ljúfur on urheillut myös jonkin verran. Välillä käydään "remmilenkillä", mistä osa pyritään aina tekemään ohjasajona. Pihalla ja pikkutarhassa ollaan myös juostu. Ja kyllä se juokseekin. Viimeksi pihatreeneissä ei tarvinut kuin lähettää ympyrälle ja sitten läks. Kolme askellajia käytiin läpi ihan omaehtoisesti pukkien ja sinkoilujen säestämänä, kun annoin pojan vähän irrotella, ja niihin kolmeen ei kuulunut käynti  Sekin löytyi sitten kun siirryttiin keskeneräiselle kentäntapaiselle kahlaamaan hangessa. Lurppa on niin mukava kun se ei koskaan ikinä milloinkaan ryöstele tai edes yritä, joten sen voi täysin turvallisesti antaa irrotella narun nokassa, eikä naru kertaakaan edes kiristy. Limpun kanssa on toisin, tosin ei sekään ole pitkään aikaan enää moista harrastanut. Minä en vaan ole vielä oppinut luottamaan siihen, etteikö se voisi. Niin ja siis meillähän "juoksutetaan" ihan tavan riimulla yleensä. Ljúfur myös lenkkeilee samassa varustuksessa, Limpulle puetaan ihmisten ilmoille lähdettäessä "norsujarru" eli naruriimu, lähinnä siksi että minulla on varmempi olo.

 

 

Noah oli eilen retkellä. Vietiin auto korjattavaksi ja käveltiin sitten kaverin luo kuvaamaan heposia. Alkumatka päästiin auton korjaajan kyydillä, joka oli ihan hyvää harjoitusta Herra Koiralle sekin. Sitten käpsyteltiin kolmisen kilometriä tien laitaa uusia hajuja nuuskutellen. No joo, minä en kyllä nuuskutellut... Mitä nyt kerran tuiskahdin turvalleni ja juuri tietty semmosessa paikassa, missä joku mies oli omalla pihallaan näkemässä. "Älä ota enää" huikkasi hän. Vähän nauratti. Takaisin päin kävellessä en onnistunut kaatumaan kertaakaan..

Haflingertamma Nasu ja PVruuna Bambi, Noah tarkkailee taustalla tilannetta kiinni köytettynä.

 

Eestinponiruuna Rölli ja LVruuna Leevi. Leevi on selvästi sitä mieltä, että Röllillä on paljon hienompi riimu kuin hänellä ja yrittää tehdä vaihtareita. Rölli ei kuitenkaan luovu omastaan.

 

Ja uusin tulokas, nuori Eestinponitamma Taalia.

 

Ja mitähän vielä.. Joulukuussa Diivasta tuli taasen mummo kun nuori saksalaisneitokainen synnytti Aapolle kuusi pentua. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, minkälaisia riiviöitä niistä kasvaa. Kumpanenkaan vanhemmista kun ei ole sieltä rauhallisimmasta päästä...