Niin siinä sitten kävi, että kun kauan odotettu talviloma viimein alkoi, alkoi myös flunssa. Tässä sitä sitten ollaan lepäilty ja lomailut menee ihan hukkaan. Kerrankin kun olisi aikaa touhuta eläinten kanssa päivännäöllä niin ei jaksa. Tänään kävin puolen tunnin lenkin ja olo oli kotiin päästessä kuin olisi maratonin juossut.

Talvi on kuitenkin tullut viimein tällä viikolla ja lumitöitäkin on jo kerran päässyt tekemään. Kuvan oton jälkeen lumipeite on kasvanut, vaikkei huima ole vieläkään.

 

 

Uusi vuosi on siis alkanut ja jonkinlaisia tavoitteitakin tälle vuodelle olisi.

 

Noah olisi ainakin tarkoitus käyttää BH-kokeessa ja pienen pieni haave olisi myös loppuvuodesta hakukokeet herran kanssa. Tämä taas riippuu ihan siitä, miten treeneissä edistytään. Nyt ollaan talvitauolla ja toivotaan, että päänuppi on aikuistunut kevääseen mennessä niin, että pääsisi vihdoin tositoimiin. Mahdotonta se ei ole, mutta töitä kyllä vaatii vielä paljon. Tottis on hyvässä mallissa, kunhan jaksaisi raahata luunsa kentälle treenaamaan henkilöryhmää. Telinenoudot on vielä ihan vaiheessa, eikä eteenmenokaan valmis ole, mutta BH-kokeeseen tarvittavat taidot olisi kasassa.

Viime vuonnahan herra edistyi huimasti niin käytöksessä kuin myös harrasteissa. Agilityssä löytyi oikeat konstit, jolla homma saatiin kiinnostamaan enemmän kuin yli-ihanat vieraat ihmiset. Sama konsti alkoi purra myös hakumetsässä. PALLO. Keksin myös, että Noah ei saa yhtään kiihtyä tai homma menee hetkessä överiksi. Rauhoittumista on harjoiteltu ja käytetty, ennen treenejä ja kesken treenien ja monta kertaa. Enää harvoin tarvii kesken kaiken aikalisää ottaa  

Noah kävi myös näyttelyissä viisi kertaa. Keräsi yhden cacibin ja kolme serttiä ja tuli muotovalioksi. Kerran oli ROP ja kerran VSP, kaksi kertaa PU3, kerran jäi ilman SA:ta. Jalostustarkastuskin läpäistiin hienosti erinomaisella arvosanalla sekä luonteesta että ulkonäöstä.

 

Maru ja Diiva, vanhat rouvat, viettivät viime vuoden lähinnä lenkkeillen ja laiskotellen. Välillä käytiin jossain ihmistenilmoillakin koko porukalla tuulettumassa. Maru voi ikäisekseen erittäin hyvin, mutta Diiva on laihtunut luurangoksi. Muuten sekin on ihan entinen rasittava itsensä.

Tänä vuonna vanhusten kohdalla olisi vain pyrkimys saada ne pidettyä mahdollisimman kauan hyvässä kunnossa. Ja jos Diivan laihtumiselle löytyy hoidettavissa oleva syy ja siihen vielä saisi lihaa luitten ympärille, voisihan se jossain veteraanikehässäkin pyörähtää.

Niin ja sitten on vielä nuo poniinit, herrat norjalainen ja islantilainen..

 

Norjalainen vietti vapaaherran päiviä aika paljon viime vuonna vatsaongelmien vuoksi. Maastakäsin juttuja jonkin verran ja remmilenkkejä, mutta selästä vähemmän. Viime vuoden projekti oli saada Limppu pois pihasta, rentona ja reippaasti, yksin. Alku oli hankalaa, mutta tavoite saavutettiin ja lenkkeilykin alkoi sujua ilman kaveriponia taas hyvin.

Tälle vuodelle tavoite olisi lähinnä kuntoutuminen ja kunnon lenkit, myös selästä. Hevosen ehdolla mennään ja kuunnellen. Eli jos vatsa vaivaa, ei me kauheasti mitään voida tehdä, ihan jo pelkästään siksi ettei se ole turvallista. Ymmärrettävistä syistä tosin...

 

Islantilainen edistyikin sitten huimasti viime vuonna. Tehtiin ensimmäiset ohjasajolenkit ja istuin ensimmäistä kertaa myös selässä. Kaikki vetopaniikkioireet ym. paniikkikohtaukset pysyivät poissa tai ainakin piilossa. Korviinkin saa jo koskea kohtuullisen hyvin, jopa rapsutella. Pari kertaa ontuili etujalkojaan noin viikon kerrallaan ja molemmilla kerroilla löytyi lavasta jumi, ei muuta.

Tänä vuonna olisi tarkoitus jatkaa harjoituksia molemmissa hommissa. Ohjasajoa ajoponin työtä silmälläpitäen pitäisi kehittää vaativammaksi ja jos saisi ostettua kärryt, niihin voisi totutella. Samoin ratsuhevosen taitoja pitäisi parannella eli josko sitä vaikka pääsisi viimein liikkeellekin  

 

Molemmat ponit olivat kesällä hetken verran laitumella nauttimassa kesästä ja ensi kesänä toivottavasti myös. Molemmat ovat myös olleet nyt kohta kuukauden päivät vapaalla heinällä ja homma sujuu hyvin. Heinän menekki ei ole juuri kasvanut, eikä ne edes syö koko aikaa. Yölläkin riittää heinää aamuun asti. Tyytyväisiä ollaan, helpottaahan se minunkin hommiani.