Aika menee niin ettei perässä pysy. Tuntuu ettei mitään ehdi, varsinkin nyt kun illat on jo niin pimeitä. Jotenkin vaan aikaa tuntuu illoissa olevan pimeällä vähemmän, vaikka sitä mitään vähempää oikeesti olekaan.

Lämmin ja kostea syksy on saanut aikaan pienoisia ongelmia. Ljufurin ihottuma on pahentunut kesästä, jolloin oli lähes oireeton. Nyt kutiaa jonkin verran ja pureskelee itsensä ajoittain verille. Ei kuitenkaan onneksi ole mitenkään stressaantunut tai hysteerinen kutinan takia, mitä aiemmin on ollut.

Kuten kuvasta näkyy, hieman on hankailtu, muttei mitenkään pahasti. Talviturkin kasvatuskin on jo hyvässä vauhdissa lämpimistä keleistä huolimatta.

Limpun kanssa on lähinnä keskitytty naksutintreeneihin pihalla, mistä se onkin vallan innoissaan. Vatsaongelmien takia kun sen mielestä mörköjä hiippailee joka nurkassa ja joka kiven takana, ei kauheesti tee mieli ihmisten ilmoille lähteä. Silloin tällöin saa vähän purkaa energioita pikkutarhassa "irtojuoksutuksessa", kuten tänäänkin.

Mörkö on pongattu

Ja sit mentiin..

Pukkia tuli ja vauhtia riitti. Kuvaaja oli vaan ihan liian hidas...

Noahin aksatreenit sujuu hyvin kun en anna sen kuumua eli kiihtyneessä tilassa ei tehdä mitään, vasta kun rauhoittuu. Kohtuullisen koviakin otteita on tarvittu, kuten esimerkiksi irrotuksissa pallosta. Nyt kuitenkin toimii ja keskittyy muuhunkin kuin ohjaajan paimennukseen.

 

Maru täytti 8.11. komeat 13 vuotta! Kunto on pysynyt samanlaisena eli lenkkeilee vielä ihan reippaasti tuntia lyhyemmät lenkit, pidemmille en ota mukaan. Vähän on höperö välillä ja kuulo sekä näkö selkeästi huonontuneet, mutta eiköhän tuo vielä tuossa jonkin aikaa tallaa. Toivottavasti ainakin.