Viikko talvilomaa alkaa olla takana. Huomenna pitäisi töihin jaksaa mennä. Ja kyllä kai sitä jaksaa vaan kun ei huvita

Kelit on olleet mitä parhaimmat. Pakkasta ja kylmää kyllä, mutta aurinko on paistanut täydeltä terältä koko viikon ja mukavasti lauhduttanut ilmaa päiväsaikaan. Ai, kun se jo lämmittää.

Lenkkeilty ollaan päivittäin, parhaimpina kaksi kertaa päivässä. Välillä mukana on olleet kaikki koirat, välillä vain appelsiinit ja välillä Ljufur ja Noah. Limpun kanssa on keskitytty lähinnä mielen piristykseen eli temppuiltu pihalla ajatuksena saada työvirettä nostetuksi. Maha on ollut ihan kunnossa jo pitkään, mutta siitäkin huolimatta se stressaantuu herkästi pelkästä ajatuksesta, että jotain tarttis tehdä. Hampaita hieman epäilen tai sitten kyseessä on vain huonot muistot kun mahaan on sattunut ja silti on pitänyt vain yrittää. Nyt kuitenkin parannellaan fiiliksiä ja toivotaan parasta. Vähän on edistyttykin eli silloin tällöin ilmestyy jo pieni kiinnostuksen poikanenkin herran katseeseen ja pää pysyy rennosti alhaalla suurimmaksi osaksi.. mutta vai pihalla.

 

Ljufur on jatkanut ohjasajoharjoituksia ahkerasti ja alkaa olla jo aika hyvä. Alkuviikosta "ajeltiin" jo ihan parin kilometrin pätkä, eikä ollenkaan enää vain kotiin päin. Viimein kun sitten käännyttiin kotiin ja otin toisen ohjan pois ja ponin talutukseen, se heittikin herneet nenään kun olisi halunnut jatkaa  Seurauksena hännän kiukkuista heiluttelua ja loikkimista ja pään pyörittelyä. Hassu poni.

 

Ihan pakko vielä tehdä pieni lisäys edelliseen. Limpun pihatreenituokio meni tänään ihan loistavasti. Käveltiin pihatie edestakaisin ja poni oli ihan rento. Sen jälkeen pihalla vielä kivoja ja helppoja treenejä hetki. Herra oli kokoajan kuulolla ja mukana. Ihan vanha mukava Limppu taas. Kerrankin ymmärsin myös lopettaa ajoissa ja vielä tarhassakin poni kyseli että "Tässäkö tää nyt oli? Voitasko me vielä vähän..?" Hyvä mieli jäi molemmille