Lisääntyvä valo ja lämpimät päivät saavat joka vuosi aikaan hurjan lenkkeilyinnon. Joka päivä koirien kanssa reipas lenkki, milloin kylillä milloin ihan ihmisten ilmoilla. Ponitkin ovat joutuneet taas töihin. Eilen kävin kolme lenkkiä. Päivällä koirien kanssa Siltakylässä kauppareissun yhteydessä. Illalla ensin Limpun kanssa, jonka aikana Diiva muiden suosiollisella avustuksella oli tyhjentänyt roskiksen ja levinnyt muodottomaksi kömpelösti liikkuvaksi möhkäleeksi. Vein siis Limpun tarhaan, otin Ljufurin matkaan ja koirat naruun ja taas menoksi. Juuri ennen totaali pimeää olin takaisin kotona.

Noahin agitreenit alkavat sujua mainiosti. Se ei ole järin innostunut esteistä, mutta on kuulolla ja tekee parhaansa mukaan. Kaikkeista kivointa sen mielestä on puomin kontaktiharjoitukset. Putki - "No joo, voin mä mennä, mutta kun en yhtään ymmärrä mikä juttu tää oikein on. Toisilla näyttäs olevan hauskaa, mut kun en tajuu mitä hauskaa tässäkin on." Vaan eipä me siellä sen takia ollakaan, että Noahista agilitykoiraa tehtäisiin, kunhan harjoitellaan muiden koirien kanssa toimimista, sekä häiriön alla kuuntelemista. Eikä se huono harrastus ole. Kaikkeen vaan ei mitenkään riitä aika.

Limppu on käyttäytynyt viime aikoina tosi hyvin. Pihalla ollaan harrastettu narutreeniä, ohjasajoa, sekä hieman selästä tehtyjä harjoituksia. Temppujakin olemme opettelevinamme. Liekö poni mitään on oppinut, mutta hauskaa on ollut. Eilen uskaltauduimme pitkästä aikaa oikein kunnolla ihmisten ilmoille ja Limppu käyttäytyi erittäin hienosti. Täytyy olla ylpeä. Kaksi vuotta sitten vastaavassa tilanteessa, pitkään vähällä liikunnalla olleena, ei olisi pysynyt käsissä edes tarhasta pihalle asti. Nyt kulkee kauniisti pelkällä riimulla. Vähän tosin oli hätänen kun oli niin innoissaan, mutta pienestä huomautuksesta korjasi paikkansa.

Ljufur taas. Se on tapansa mukaan aina kiltti, mutta se muutos mikä on tapahtunut, on se että se on nykyään myös täysin rento tilanteessa kuin tilanteessa. Innoissaan katselee maisemia korvat hörössä, eikä reagoi juuri mihinkään muuten kuin uteliaasti. Eilen tosin nopeasti kohti juoksevat ja kovaääniset lapset saivat aikaan pienen paniikin poikasen, mutta kun sai aikansa katsella, totesi pojat vaarattomiksi ja rauhoittui. Eikä se muistele asiaa enää sen jälkeen kun tilanne on ohi. Ihanan positiivinen pikku poni.