Maaliskuuta mennään jo lähellä puoltaväliä ja ilmatkin ovat pikku hiljaa muuttumassa keväisemmiksi. Aurinko lämmittää päivisin jo ihan mukavasti, silloin kun taivas ei ole paksussa pilvessä, eikä lunta tupruta enää lisää tuohon metrin kerrokseen... Tosin metrin kerros on huomattavasti huventunut kolmen kuukauden pakkasjakson jälkeisten suojakelien aikaan. Aamulla on töihin mennessä jo kohtuullisen valoisaa ja illastakin hämärä hiipii vasta kuuden jälkeen. Komeasti parantaa mieltä tuo valon lisääntyminen niin eläimillä kuin ihmisilläkin.

Noah kasvaa ja komistuu  No, ainakin se kasvaa.

 

Vähän rimpulahan se on toistaiseksi, mutta myös hyvin hoikkana pidetty. Painoa tällä hetkellä noin 17kg ja korkeutta jotain 50cm tietämillä. Aika saman kokoinen kuin isot tytötkin.

 

Viimeaikoina on ollut aivan mahtavat lenkkeilykelit pakkasen pudottua mukaviin lukemiin, jopa suojalle. Noahkin alkaa jaksaa jo reippaan mittaisia lenkkejä ja myös pärjätä Diivalle juoksussa. Enää ei tarvi kiljua kurkku suorana kun ei saa kiinni.

 

Helposti sillä tosin silti heittää herneet nenään kun juostessa tai lumipalloja heittäessä "hieman" kierrokset nousee.

 

Aurinkokin on välillä paistanut ja lämmittänyt keliä vielä entisestään. Ponipojatkin nauttivat auringonpaisteesta... turkkiaan tiputellen

 

 

Noahin kanssa olemme treenanneet ahkerasti. Viimeksi ohjelmaan ovat tulleet häiriötreenit eli olemme käyneet kauppareissujen yhteydessä parkkipaikoilla, sekä parkkihalleissa leikkimässä ja syömässä. Vähän pientä seuraamisentynkää ehkä siinä sivussa ja malttia paikallaan istumisen muodossa. Hyvin on oppi perille mennyt, koska viimeiset agitreenitkin menivät vallan nappiin. Omatoimiosuudessa Noahin pystyi pitämään kokoajan vapaana ja se keskittyi työhön, eikä kaikkeen muuhun, vaikka ympärillä treenasi useampikin koirakko omia juttujaan. Kontakti oli hyvä kokoajan, vaikka virettä ei ollutkaan ihan samaan malliin kuin kotona. Agiharjoitusten lomassa taas pientä seuraamispätkää, sekä paikallaoloa, kuten on ollut tapanamme. Hyvin poika jaksoi koko tunnin. Hienosti sujuneen rupeaman päätimme iloisesti hallin ulkopuolella lumppareiden heittelyllä!

Limppukin yllätti jälleen kerran, tällä kertaa positiivisesti. Toissapäiväiset treenit menivät paremmin kuin hyvin. Herra oli kokoajan rento ja hyväntuulinen, sekä miellyttämisen haluinen,  mikä on Limpulle hyvin harvinaista. Pyörittelimme pienellä lumen täyttämällä pihallamme ja pihatiellämme talutusharjoitusten, ohjasajon ja ratsastuksen merkeissä jos jonkin tovin. Millään ei olisi malttanut lopettaa kun vire oli molemmilla hyvä, mutta onneksi kello pelasti, eikä tullut vedettyä ihan kyllääntymiseen asti  Talviloma on tainnut tehdä Limpulle tosi hyvää, vaikka minulla onkin ollut hyvin hyvin huono omatunto.