Tämä talvi on herättänyt hieman ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on aivan ihanaa kun on kunnon talvi pitkästä aikaa. Toisaalta saisi jo riittää tuo jatkuva lumen luonti ja pakkasessa palelu. Lunta tällä hetkellä jotakuinkin metrin verran, tosin virallinen mittaustulos taitaa jäädä reippaasti alle. Pakkanen on paukkunut parhaimmillaan tuolla -30 huippeissa, onneksi ei kuitenkaan kauaa. -20 lukemissa viivähdettiinkin sitten päivä jos toinenkin. Luonnon kauneus, näin lumisena talvena varsinkin, osaa hämmästyttää joka kerta ihan yhtä paljon. Oli sitten aurinkoista tai ei, niin lumiset ja huurteiset puut ovat vain jotakin ihan uskomattoman kaunista.

 

Aika tavanomaisesti meidän arki kumminkin on sujunut. Talli- ja lumihommien lisäksi olemme lenkkeilleet reippaasti lumihangessa tai vaihtoehtoisesti kevyemmin auratulla tiellä.

 

Noahin kanssa on treenattu tottiksen alkeita, pahimmilla pakkasilla sisällä ja pakkasen pudottua alle -10, myös pihalla. Seuraaminen alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Istu, maahan sujuu jo hyvin, seisominen on kovasti hakusessa vielä. Niitä ollaan tehty myös myös leikkimällä, toisin kuin seuraamisharjoituksia, joissa aina apuna vain namit. Treenihetken päätteeksi leikitään kuitenkin joka kerta. Eteen istumista ollaan tehty muutama kerran ihan hyvällä menestyksellä. Noutoharjoitukset ollaan aloitettu kapulan pidolla ja käskysanan opettelulla. Tosin yritän tuo-käskyä heitellä myös leikin lomassa silloin kun Noah on varmasti tuomassa suussaan olevaa esinettä minulle, jonka se nykyään tekeekin jo lähes joka kerta. On tainnut keksiä, että on kivempaa leikkiä mamman kanssa kuin itsekseen

Noah auttaa myös aktiivisesti lumitöissä... hieman liiankin aktiivisesti  

Välillä vietetään lakisääteistä paussia leikkien

Sitten tuleekin jo väsy

 

Onneksi on kuitenkin jättänyt talikon metsästyksen sikseen. Tallityöt saa siis nykyään tehdä ihanan hiljaisuuden vallitessa, ilman että pieni koiranpoika roikkuu talikon varressa naskalihampaineen. Tosin edessä on jo muutama hieno ison pojan hammaskin. Painoa herralla on nyt 4kk korkeassa iässä 14,6kg ja korkeutta kohta Diivan verran. Tassut on isot ja vahvat, pää pieni runkoon nähden, vaikka onkin hoikka. Selkä on lyhyt ja häntäkin alkaa kiertyä kunnon rullalle, joka tosin on keskittymistä vaativissa hommissa aina pienen varren päässä... siis se rulla.. Ihmiset on ihania yhä, mutta muuten alkaa selvästi pukkaamaan pientä mörköikää. Ei vielä pahasti, mutta kumminkin.

Ponipoikien kanssa ollaan treenailtu luoksetuloa, sekä seuraamista tarhassa. Ljúfurin mielestä ihan maailman siistein juttu, Limppu taas... no, Limppu on Limppu. Vaikka sitä ehkä kiinnostaisikin niin eihän sitä nyt voi tunnustaa. Ei ennen kuin Ljúfur on rapsutettavana. Sitten tulee Limpullekin kiire.