lähestyy loppuaan. Pari vapaata vielä ja sitten töihin. Johan tässä on lorvailtukin, vaikka toinen mokoma kelpaisi kyllä...

Limppu on ollut taas mahdoton viimeisen viikon. Maasta käsin kiltti kuin pieni enkeli, mutta selästä hurja rodeoratsu. Vähän jo huolettaa, että jos jotain on vialla, selkä kipeä tai hampaissa piikkejä. Vaan kun "kiukuttelu" ei ole kuitenkaan ihan jokapäiväistä, niin olen toistaiseksi päätynyt siihen, että koska on herkkä muutoksille, minun jatkuva kotonaolo aiheuttaa jonkinasteista stressiä. Eilen viimeksi taas löysin itseni sammalikosta...

Pojat ovat myös päässeet vähän laiduntamaan saunan taakse. Pitäähän sitä sen verran saada kesästä nauttia, vaikka laidunta ei minulla niille tarjota olekaan.

Ljufur alkaa olla jo aika hyvä ohjasajojutuissa. Viimeisellä harjoituskerralla meni jo 20-30 metriä suoraa tietä erittäin mallikelpoisesti. Luuvu on käynyt myös lenkkeilemässä mamman kanssa kaksin ja joskus myös Limpun ja mamman kanssa. Kutinat ovat aika hyvässä mallissa. Ei hankaile juurikaan, tosin rasvailen päivittäin. Vielä ei ainakaan mitään ihottumaloimea olla tarvittu, mutta aika kai tuonkin näyttää.

Pari viikkoa sitten oli Hamina Bastion Horse Festival, kuten joka toinen vuosi. Siellä sitä taas menikin mukavasti reilut kolme päivää estekalustoa roudatessa. Tänä vuonna aikataulu oli mielestäni löysempi edellisiin vuosiin verrattuna, mutta hyvin sitä ehti nytkin saamaan itsensä enempi ja vähempi mustelmille. Shoppailuunkin jäi aikaa ihan reilusti. En kuitenkaan ostanut juuri mitään kun ei ollut tarvetta. Eli riimunnaruja ja Limpulle halvat suojat, siinäpä se.

Tässä pieni tyylinäyte lauantailta suokkien esteluokasta

Riian ja Aapon pennut kasvavat kovaa vauhtia ja ovat kohta jo valmiita muuttamaan omiin koteihinsa. Aapo-isäkin on käynyt lapsukaisia katsomassa emäntineen. Vielä olisi aktiivista kotia vailla yksi poika- ja yksi tyttöpentu. Kuvia pennuista omassa blogissa http://ronettas.blogit.fi/  Yhteystiedot taas löytyvät kennel Ronettas kotisivuilta http://ronettas.suntuubi.com/?cat=1

Aina ei kaikki kuitenkaan suju ihan niin kuin haluaisi eli Tempoa ei enää ole. Tempo lensi Juhannuksena enkelikoiraksi selittämättömien raivokohtausten vuoksi. Kaikki asianosaiset ovat hyvin surullisia, vaikka ratkaisu olikin ehdottomasti ainoa oikea. Suurin kiitos koko projektissa kuuluu ehdottomasti Mealle, joka jaksoi yrittää viimeiseen asti.

Toukokuun lopussa oli Santalahdessa jokavuotiset agikisat "Santalahden Suhinat". Siellä sitä tuli taas vietettyä pari päivää hyvässä seurassa.

Työpiste taustalla

Näkymää radalta, maaliin tulossa Ninni ja göötti Caru