Eipä ole tullut kirjoiteltua. Jotenkin vaan tämä kevät kuluttaa tuota aikaa kaikkeen muuhun puuhailuun kuin sisällä istumiseen, joten kirjailu on jäänyt hyvin vähälle.

Paskanluonti tarhasta jatkuu yhä aina kun vaan aikaa ja tarmoa riittää. Joka päivä sitä tulee tietty vielä lisää, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää jo paremmalta. Tarhan laajennusosa on valmistunut ja pojat mielissään. Niin mielissään, etten ole raaskinut niitä edes yöksi sisälle teljetä. Ovat siis nyt vajaan viikon olleet 24h/vrk ulkona ja voivat hyvin.

Tässä sitä ihmetellään uutta tarhaa ja pidetään hauskaa. Huomaa Limpun pitkä askel... Harvoin havaittava ominaisuus työnteossa.

Pojille on viritetty heinäverkko. Ajattelin, että riittäisi puuhaa pidemmäksi aikaa, vaikka yhä niitä heinäkasoja pitkin tarhaa ripottelenkin. No, totuus on kuitenkin se, että Lupu syö kasat ja Limppu parkkeeraa itsensä heinäverkolle. Kuka sitä nyt viitsisi ruokansa eteen töitä tehdä kun helpommallakin pääsee.

Meillä oli mörköjä taas tässä eräänä päivänä. Mitä lie taas pojat olivat näkevinään, mutta molemmat parkkerasivat itsensä portille ja tuijottivat "mörköä", ettei vaan pääse hyökkäämään.

Loppujen lopuksi Limppu uskaltautui lähemmäs tutkimaan tilannetta.

Mutta, apua! Mamma! Menikin pupu pöksyyn ja piti juostä täysillä suurinpiirtein syliin.

Tilanne rauhoittui kun kävin kiertämässä tarhan ja toteamassa sen turvallisuuden. Limppu etunenässä pojat peräkanaa lähtivät tutkimaan tilannetta ja kun mitään ei tapahtunut, keskittyivät ruuan etsintään.

Muutakin ihmettelynaihetta on ollut. Pääsiäisen aikoihin meni tiellä ambulanssi pillit päällä. Ja sehän oli niin ihmeellistä se. Pojat tuijotti ja Diiva vartioi, ettei vaan tule hänen laumaansa häiriköimään.

Ljufurista on tullut reipas ja miellyttämisenhaluinen poni, joka harvoin enää pörisee mitään. Kaikkia vieraita mennään tervehtimään, tosin pienen harkinnan jälkeen, mutta kuitenkin. Häntä pitää rapsuttaa ja silitellä ja taskuja pitää tutkia, jos vaikka herkkuja löytyisi. Lenkillä Lupu on rento ja hyväntuulinen. Uteliaasti katselee maailman menoa korvat hörössä, eikä pelkää mitään. Mammalla on niiiiin hyvä mieli. Ohjasajon alkeita ollaan pihalla harjoiteltu ja edetty ihan kivasti. Vielä on käytössä vaan riimu ja pitkä riimunnaru eli homma toimii puolijuoksutuksena, minä kävelen vaan perässä. Nyt on valjaat tilattu ja seuraavaksi opetellaan sitten niiden pukemista ja käyttöä. Suitsina kuolaimettomat, joita on vähän kokeiltu jo.

Hakutreenit on taas alkaneet. Diiva on onnellinen kun mamma viimein on taas muistanut, mitä varten pikku koirat on olemassa. Eksyneiden etsimistä varten tietenkin! Vauhtia on toistaiseksi ollut enemmän kuin järkeä, mutta maalimiehet ovat silti löytyneet... Välillä vaan muutaman mutkan kautta.

Agility on tällä erää meillä tauolla. Kaikkeen kun ei aika millään riitä. Diiva onkin ihan hyvässä mallissa. Kaikki esteet sujuu. Pujottelu vielä hidasta ja rengas saattaa tuottaa radan osana hieman ongelmia. Ohjattavuus alkaa olla hanskassa, eikä esteen alituksia ole tullut koko talvena. Hyvä paikka pitää pieni paussi ja antaa asioiden hautua. Syksyllä viimeistään taas jatketaan.

Norman pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa noin viikko sitten ja voivat hyvin. Taloon tuli seuraavana päivänä sakemannin pentu, joten pissarumba ei hellittänyt, vaikka pennut lähtivätkit.

Aapon morsian on ultrattu ja hyvin tiineenä. Nyt vaan odotellaan toukokuun loppua ja pentujen syntymää mielenkiinnolla.

Yksi Diivan pojista, Eijatuun Neptunus eli Nemo, etsii uutta kotia. Pari kaveriani menee poikaa huomenna katsomaan ja muutakin kiinnostusta on ollut eli eiköhän asia ratkea parhain päin.