Diiva

Diivalla on karvanlähtö. Rouva alkaa olla kohtuullisen kaljussa mallissa. Ja yllätys, yllätys... Se ei olekaan niin löysä kuin miltä näytti täydessä turkissa. Hienoa!

Se on myös toiminut hakumetsässä moitteettomasti, kuten yleensä. Tällä viikolla oli tosin hieman ihmeissään kun otettiin tuuliharjoituksia, mitä sille ei ole koskaan tehty. Kolmannella jo hoksasi idean, eikä enää vetänyt remmi soiden etsintää suorittamaan, vaan malttoi odotella, milloin haju maalimiehestä sattuu nenään. Ihan hyvin siis meni.

Diiva on myös keksinyt, että Ljúfur ei aja pois kupiltaan, joten minä saan olla tarkkana, ettei heppapöperöt katoa koiran suuhun.

Maru

Maru oli pari viikkoa sitten Haminan näyttelyssä. Vanha rouva oli hieman väsyneen oloinen, mutta pesi silti nuoremmat kilpakumppaninsa komeasti, ollen VSP ja ROP-veteraani. Isossa kehässä sijoitus jäi tällä kertaa saamatta. Marun tyttärentytär "Ada" oli PN3 ja tyttärentyttärentytär "Tinka" PN4. Tinkan velipoika "Morgan" oli ROP. Morgan voitti myös kasiryhmän ja oli loppujen lopuksi BIS4! Hienoa 16 kuukauden vanhalta pojalta!

Maru odottaa isoon kehään pääsyä.

Morgan menossa BIS-kehään

Ei niin edustava kuva, mutta kumminkin...

Tänään vein Marun kasvattajalleen ja samalla kampaajalle. Mukaan tarttui Kevin. Maru lähtee sunnuntaina Mänttään näyttelyyn ja Kevin tuli vaihdokiksi, ja Diivalle kaveriksi, siksi aikaa.

Tempo

Treffasin tänään Tempon ja Tempon emännän Prisman parkkipaikalla. Komea poika. Ja näytti tyytyväiseltä elämäänsä. Paljon on oppia mennyt perille kun on oikein "paukutettu" ja poika osaa jo käyttäytyä suurimmaksi osaksi ihan hyvin. Se on myös alkanut leikkiä emännän kanssa. Se tottelee myös käskyjä ja kuuntelee muutenkin. Jälkitreenitkin se on aloittanut.

Tempon galleriasta nyysitty kuva pojasta jäljestämässä.

Limppu

Limppu on ollut kiltti... ainakin melkein koko ajan. Sunnuntaina kaveri kävi katsomassa Ljufuria ja Limppu heitti herneet nenään kun ei saanut omasta mielestään tarpeeksi huomiota. Kun sitten myöhemmin otin Lupua tarhasta, livahti Limppu portin raosta omille teilleen. Äkkiä Ljufur tarhaan, ylänaru kiinni ja Limppua metsästämään. Lupupa tulikin sitten narun ali, jippii! Kumpikaan ei ole koskaan harrastanut mitään moista ja nyt sitten kumpikin. Yes, hienoa! Lupu antoi kumminkin kiinni, toisin kuin Limppu, jota metsästettiinkin sitten jonkin aikaa. Poika vaan uhitteli ja pukitteli ja suorastaan nauroi päin naamaa. Leipä teki tehtävänsä ja karkulainen antoi periksi. Sitten harrastettiinkin taas paikanvaltausta pitkin tarhaa. Se tehoaa aina! Niin nytkin.

Eilen oltiin lenkillä, Limpulla vain naruriimu. Hyvin oli kuulolla koko matkan. Tehtiin pysäytysharjoituksia ja vähän muutakin. Hyvä mieli oli molemmilla kun kotiin tultiin.

Limppu iltasapuskalla lenkin jälkeen.

Limpulla oli synttärit 22.5. ja lahjaksi sai veikan mukaan lenkille. Tosin Limppu oli sitä mieltä, että kääpiö olisi ihan hyvin voinut jäädä kotiinkin. Hyvin molemmat pojat kuitenkin käyttäytyivät, vaikka pari kertaa jäin juttelemaankin tuttujen kanssa.

Ljúfur

Ljufurilla kävi siis vieraita viime sunnuntaina. Ja poika käyttäytyi hyvin, suorastaan erinomaisesti. Se on nykyään se meillä sosiaalisempi hevonen?! Limppu käy vaan katsomassa, mutta Ljufur vaatii rapsutuksia juuri niin kauan kuin ihminen on paikalla. Niin nytkin. Kaveri ei saanut edes kuvia otettua, koska Ljufur tuli joka kerta liian liki! Se seurasi meitä joka paikkaan, muttei kuitenkaan huomioinut minua. Maarit nosteli myös Ljufurin kaviot ja sekin sujui oikein mallikkaasti, vaikka poika olikin hieman varautuneen oloinen. Varmasti olisi poistunut paikalta, jollei olisi ollut kiinni. Kavioiden katsomisen jälkeen, Maarit sai jo rapsutella pepustakin. Sitä se ei ole vielä aikaisemmin vierailta sallinut, vaan vieraan on pitänyt olla niin, että sen voi nähdä, ettei mitään yllättävää pääse tapahtumaan. Olen todella ylpeä pikku ponistani!

Lupulla on korvat ruvella kun ötökät ehti syödä, ennen kuin tajusin niitä olevankaan. Ljufur on aina ollut herkkä korvistaan, joten nyt kun ovat kipeät, hoitamaan ei pääse. Yrittänyt olen kyllä, mutta poniin iskee paniikki ja se alkaa hyppimään pystyyn. Täysin en ole periksi antanut eli lopetan yrittämisen vasta kun Ljufur on rauhallinen. En kuitenkaan koske korviin kuin takapuolelta. Enkä yritä hoitaa, päästä vain korvien lähelle. Onneksi korvat ovat hoitamattakin jo paremmat. Katsoa niitä kuitenkin saan kun en vain käsin koske. Ja ötökkämyrkyt ovat nyt käytössä!

Ljufurin oma ötökkäsuoja eli kurakuorrutus.