Ne on sitten syntyneet, nimittäin Diivan ensimmäiset lapsenlapset. 3.3. mukavasti päiväsaikaan, synnytti Norma-mamma neljä komeaa pentua, joista kolme urosta ja yksi narttu. Jakauma siis sama kuin äidillään, mutta lukumäärä onneksi pienempi. Pennut olivat jo syntyessään suuria, liki 500g kaikki painoltaan. Värit ovat hyvät ja reippaitakin ovat.

6.3. perjantaina siis nokka kohti Lohjaa Diivan pojan Aapon perheen kanssa, missä minua odotti ikävä velvollisuus eli takakannusten poisto. Norma otti meidät vastaan haukkuen, mutta rauhoittui kuitenkin nopeasti. Pitäähän sitä pentuja vähän vahtiakin. Kannukset tuli poistettua, Norman ollessa lenkillä perheen tyttären kanssa ja kaikki meni hyvin. Pennut näyttivät hyviltä. Pienin poika selvästi enemmän äitinsä näköinen, muut tulevat enempi isäänsä. Vaan aika näyttää, kunhan kasvavat vielä.

Norma on rauhallinen ja hyvä emo, kuten äitinsäkin oli ja niiiin samannäköinen!

Poni-pojilla oli jännittävä viikko. Yhtenä iltana olivat ihan paniikkihäiriöisiä molemmat kun menin hakemaan sisään. Kolmannella kerralla vasta antoivat kiinni, mikä on hyvin epätavallista. Eiväthän ne aina tule kutsuttaessa luokse, mutta kiinnisaamisongelmia ei ole koskaan ennen ollut. Mitä lie olivat tarhassa haistaneet tai kuulleet, mutta tallissakin olivat vielä todella levottomia, samoin aamulla ulos viedessä. Iltapäivästa jo rauhoittuivat ja illalla en huomannut mitään normaalista poikkeavaa käytöstä enää.

Limppukin on käyttäytynyt viimeaikoina ihan hyvin. Pari viikkoa sitten vielä menin mahallaan pitkin peltoa kun Limppu päätti kesken kaiken lähteä kotiin. Nyt on kuitenkin lenkkeillessä ollut rento ja hyväntuulinen, samoin pihalla töitä tehdessä ollut hyvin kuulolla ja mielissään. Varsinkin ohjasajosta poika pitää. Ljúfur nyt on aina kiltti, mitä nyt yhä hätäilee aamulla tarhaan mennessä. Riimun tosin saa ottaa rauhassa pois eli jotain on sekin oppinut.

Lupsu on muutenkin saanut kovasti itseluottamusta. Törkeesti menee nuoleskelemaan Limpun kupista jämiä aamulla kun Limppu jo odottaa ulospääsyä. Limppu kun menee Ljufurin karsinan ohi pihalle, Lupsun on ihan pakko napata kyljestä kiinni ainakin kerran. Samoin tarhassa, jos Limppu ajaa sen jostain syystä kauemmas, siirtyy kyllä, mutta perä lentää samalla kiukkuisesti. Kai se on huomannut, että vaikka Limppu yrittääkin pomoilla, se on oikeasti aika epävarma vanha ukko. Hyvinhän pojat juttuun tulee, vaikka välillä pitääkin vähän "riidellä". Varsinkin minun lähelle tuleminen on Limpulle tiukka paikka, koska se on sitä mieltä, että tää oli mun mamma ekaks ja mun mammana pysyy. Muilla ei ole asiaa tulla norkoilemaan rapsutuksia. Jopa koirat saa joinain päivinä kyytiä. Hassu poni!