Kiirettä pukkaa, perhana! Että sitä tuleekin luvattua kaikenlaista. Tämä viikonloppu on kaikkea muuta kuin lepäilyä tai toipumista työviikosta. Onneksi kohta on pääsiäinen ja neljä vapaapäivää... tai kolme, koska yksi menee Marun kanssa Lappeenrannassa näyttelyssä. Vai jos laittaiskin sen vaan kasvattajan matkaan ja jäisi itse kotiin lepäämään?!

Eilen eli siis perjantaina, töistä kotiin, ponipojille heinät eteen ja menoksi. Aapo-pojalle oli tullut morsian ja halusivat minut paikalle avuksi ja henkiseksi tueksi. Eipä minua siinä paljoa tarvittu. Aapo kyllä hoiti hommat ja Riiakin (Alppikellon Arietta) oli vallan yhteistyöhaluinen. Nyt vaan odotetaan ja toivotaan parasta. Tosin Riia tulee vielä uusintavisiitille huomenna. Aapo tuskin panee pahakseen.

"Toimituksen" jälkeen läksimme Valkealan suunnalle katsomaan Riian sisaren 4-viikkoisia pentuja Alppikellon kenneliin. Aika ihania! Pienin tyttö oli vallan hurmaava ja ehdoton suosikkini. Isompi kahdesta pojasta miellytti myös valtavasti, vaikka ei olekaan ihan priima väritykseltään. Harmi että ei ollut kameraa mukana.

Kotona vasta kymmenen huippeissa. Äkkiä karsinoiden siivous ja hevosten iltatoimet ja nukkumaan.

Tänään sitten aamuvarhaisella polkupyörän (auto korjattavana..taas) etupyörä kohti Suurpyölin maneesia ja agilitykisoja. Onneksi matkaa ei ole kuin vajaa neljä kilometriä, vaikka iltapäivän lumipyryssä sekin tuntui ainakin sadalta. Ilmoittautumispisteessä istumista koko päivä ja vähän seurusteluakin... ja palelua. Kotiin tultua oli pakko kaivautua sohvalle lämpimän peiton alle ja niinhän siinä kävi, että uni tuli. Nyt olis vielä poiken iltatoimet ja kellojen kääntely kesäaikaan, jotta ehtii taas aamulla ajoissa maneesille.

Meillä on myös hoitokoira, Marun sulhaspoika Kevin. Marulla on siis Kevinin kanssa ainoat pentunsa. Kevin on ollut meillä useasti, joten se ei juuri lisätyötä minulle teetä. Päinvastoin. Tykkäävät Diivan kanssa leikkiä, joten minä pääsen sen suhteen helpommalla.

Vesikoira pariskunta päivälevolla