Meillä virta sen kun lisääntyy samaa tahtia pakkasen kanssa. Limppu tuli päiväheinille tänään täyttä vauhtia, jarruttaen juuri viime tipassa, jottei törmännyt. Eilen illalla sisään hakiessa sama juttu, paitsi silloin tuli pukkeja kans!

Ljufurilla on niin kiire aamulla ulos, ettei se oikein malttaisi noudattaa sääntöjä. Mä tästä vaan tällee oikasen vähän täysii. Oho, mamma oli tiellä. Mitä se siinä teki? En huomannu. Mut jos mä ohitan. Ai ei vai? Kun mä kuitenkin ohitan. Ai ei vieläkään? Mut jos mä kierrän täältä kauempaa, saanko mä sitte ohittaa? Ai miks en? Kun joku kuitenkii syö mun heinät. Ei muka syö.. Kyllä muuten syö! Mä meen lujaa. Hei, ei sun takana voi mennä lujaa kun sä oot niin hidas. Miks pitää oottaa et riimu riisutaa? Kun mä voisin mennä jo. Ei Limppukaan halunnu oottaa. Mäkään en oota. Ai, en pääse jos en oota. Mut kun en silti oota. Hei, nopeesti ny. Ei oo aikaa, kaamee nälkä. Kai mun sitte pitää oottaa, tylsää. Hei, ei kukaan ollukkaan syönny mun heiniä! Niinpä niin Lupsuseni, ei meillä ennenkään ole hevoset ilman ruokaa jääneet.

Diivaa vähän palelee kun ei ole pariin vuoteen pakkasista tarvinut kärsiä. Takki niskaan ja menoksi, ei palele enää. Maru ei vielä ole huomannut, että on kylmä. Ei ainakaan näytä palelevan. Minä kyllä palelen jos en kokoajan liiku. Sittenkin tuppaa sormet paleltumaan ja varpaissakin vähän tuntuu viileeltä. Mut kivaa on silti kun on talvi!! Johan tuota syksyä saatiinkin vuosi kattella....