Lunta tulla tupruttaa ja sekä koirat että hevoset nauttii täysin rinnoin. Tänäänkin, vaikka myrskyää oikein kunnolla, ei haittaa, koska nythän on TALVI! Jopa vanha rouva Maru intoutuu juoksuleikkiin Diivan kanssa, silloin kun lumessa piehtaroinniltaan ehtii. Ponipojat menee pellolla juoksuttaessa hullun laukkaa, pierupukkeja unohtamatta, ja nauttii elämästään. Ljúfuriltakin löytyy kaikki viisi askellajia, yhdessä ja erikseen, välillä ihan kauniistikin, kunhan vaan malttaa.

Kunnon irrottelun jälkeen maistuukin sitten pikku purtava. Niin, milloinhan Limpulle EI maistuisi...

Niin, Ljúfuria ostaessani, en koskaan tullut kysyneeksi askellajeista. Olinhan etsimässä vain ja ainoastaan seuralaista rakkaalle Limpulleni. Ja kun vielä oli täysin selvää, että Ljúfur on vain ja ainoastaan seuralainen, vaikka ratsuksi onkin opetettu, ei sillä ollut väliäkään. Enkä muutenkaan niistä juuri ymmärrä. Töltin olen oppinut tunnistamaan, koska Ljúfur käyttää sitä mielellään, mutta passi on ihan outo juttu. Tai outo ja outo, sehän on minun ymmärtääkseni peitsiä. Ja niin komeasti "Lupsu"-poika kauniista laukasta vaihtoi peitsille eli siis vissiinkin passille eilen pellolla. Alkaa ihan minuakin kiinnostaa sen verran, että taidan ottaa asiakseni "eksyä" joskus tässä talven aikana jonnekin issikkatallille vähän opiskelemaan.