Ljúfurin riimuongelma alkaa olla pikkuhiljaa voitettu. Sehän siis ei antanut laittaa riimua ja ongelma tuntui vain pahenevan päivä päivältä. Korvien yli kun yritti, pää ylös ja karkuun jos mahdollista. Otettiin käyttöön Limpun jättiriimu, kokoa x-full, jotta pujottaminen sujuisi paremmin. Päivittäistä harjoittelua ja palkkausta pari viikkoa ja nyt riimun laitto sujuu jo lähestulkoon täydellisesti. Tosin tänä aamuna tuli taas joku takauma ja poika veti ensin päänsä karkuun, mutta muisti samantien, ettei tapahdu mitään kauheita ja rauhoittui.

Nyt kun siis luottamus on sen verran parantunut, uskaltauduimme eilen ensi kertaa oikein lenkille. En ole pitänyt kiirettä, kun olen ajatellut, että Ljúfurin on kivempi vieraissa paikoissa liikuskella, jos edes sen verran luottaa, että ymmärtää minun suojelevan suuremmilta mörköjen hyökkäyksiltä. Ja että olikin ihmeellistä ja vähän jännittävääkin, olihan tietty vielä pilkkopimeääkin. Ihan innoissaan poika oli ja uteliaasti katseli kaikkea uutta ja ihmeellistä. Vähän piti pöristä ja millään ei olisi malttanut olla ohittelematta, mutta onneksi "Lupsu" on hyvin kiltti poika ja pysyy kyllä nätisti käsissä. Toisin kuin tuo "veljensä" Limppu the vuonovalas tai Limppu Aleksanteri Vuono, kuten naapurin mökkiläiset sen kesällä nimittivät. Sehän kyllä lähtee käsistä jos sitä huvittaa... Onneksi ei ole aikoihin huvittanut. Ja kai nuo viikottain toistetut johtajuusharjoitukset myös hieman auttavat asiaa.

Sataa, sataa, sataa... Ei siis mitään uutta. Pojat joutuvat ulkoilemaan pahimmilla sateilla loimitettuna ja sekös niitä harmittaa.

Diivalla on agility ongelma... tai sitten järjenkäyttöongelma... Ongelma meillä kuitenkin on. Se on yhtäkkiä saanut päähänsä että puomi on pelottava. Jotenkin tuntuu, että se ei voi mitenkään ymmärtää, miksi se ei kallistu kuten keinu ja sitten meneekin jo pasmat sekaisin. Keinu nimittäin ei ole pelottava. Ja puomillakin mennään ylös- ja alastulot ihan entiseen tapaan, mutta se tasainen osa siellä ylhäällä... APUA! Siis sieltähän voi vaikka pudota! Uskon kuitenkin, että pelosta pääsemme ja jos emme pääse, niin mitä sitten. Harrastammehan muutenkin lähinnä omaksi iloksemme ja jos puomi on ainoa ongelma ja muuten mennään miljoonaa intopinkeenä, ei se sitten niin suuri ongelma ole.