Josko tässä vaikka vaihteeksi yrittäisi kirjoitella kuulumisiakin...

Aloitetaan vaikka hevosista.

Limpun harjoitukset maastakäsin jatkuvat. Homma sujuu jo hyvin ja Limpun kanssa on mukava liikkua missä tahansa. Mutta jos vaikka viikoksi unohtaa kaikki harjoitteet, niin heti se kuvittelee voivansa tehdä mitä tykkää! Liikunta on hoidettu maasta lenkkeillen, koska muutaman kunnon rodeokohtauksen jälkeen, olen todennut, etten selkään kiipeä, ennen kuin minulla on kunnon turvaliivi. Heinäkuisen ilmalennon seurauksena kylki on vieläkin kipeänä. Pihalla ja talon takana metsässä ollaan hieman harjoiteltu myös selästä kuuliaisuutta, sekä yhden ohjan pysäytyksen alkeita.

Hei, minä täällä. Voisko joku tulla..

 

Leikkisiköhän tuo rääpäle? Jos mä ihan vaan tällee vähän täältä kurkistan? Ei kai se haittaa?

 

Ljúfurin kanssa harjoitukset ovat jääneet vähiin, mutta poika vaikuttaa vallan tyytyväiseltä. Paksuhan se kyllä on... Kutinatkin ovat hyvässä mallissa. Viime vuonna se kutisi ja hilseili lähes koko talven, nyt tilanne vaikuttaa hyvältä. Elokuussa se alkoi hankailla ja ihottumaloimikin hankittiin, mutta koskaan sitä ei ehditty pukea kun jo alkoi helpoittaa. Polttiaisiahan on ollut tosi pitkään kun on ollut lämmin syksy, mutta talvikarvan kasvatus ilmeisesti helpotti oloa. Ehkä ne öttiäiset ei päässeet ihan iholle asti.

 

Jotenkin minusta tuntuu, että nuo molemmat kaviokkaat luulevat olevansa enemmän tassujengiä.

 

Maru kävi kasvattajansa kanssa syksyllä muutamassa näyttelyssä. Mitään supersuurta menestystä ei tullut, mutta kyllä se lähes joka kerta taisi ROP-veteraani olla. Marulla tuli myös marraskuussa täyteen 11 vuotta, vaikka ei sitä ihan aina uskoisikaan. Hyvässä kunnossa ja iloisena on pysynyt, toistaiseksi.

Vähän niin kuin virallinen 11-vuotis potretti

 

Diiva taasen pääsi kohdustaan lokakuussa ja jos en olisi nähnyt, että sieltä todellakin vietiin vain kohtu, niin epäilisin että samalla lähti myös puolet aivoista. Viikon leikkauksen jälkeen Diiva otti rauhallisesti, mutta sitten kun se riehuminen alkoi niin ei ole osannut lopettaa. 7-vuotiaalla on virtaa vähintään saman verran kuin 7-kuisella. Ihan mahdoton!

Diiva ja Diivan hieno haavasuoja, mamman vanha teepaita.

 

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, vaikkakin pienimpänä... Marraskuun 26. päivänä meille matkusti reipas poika tanskanmaalta! Bufas`s Zolen Zulu eli Noah on harrastavista ja myös kilpailevista vanhemmista oleva erittäin aktiivinen pieni appenzellipoika. Siivoaminen ja paskanluonti ovat meillä tätä nykyä kohtuullisen mahdottomia projekteja tai ainakin aikaa vieviä... nimittäin jos pikku-Noppe sattuu olemaan hereillä. Se kuumenee uskomattomiin lukemiin kaikesta liikkuvasta ja ääni on sen mukainen. Koko kylä siis tänäänkin taas varmasti kuuli, mihin aikaan meillä tehtiin tallityöt!  Ehkä se vielä oppii.... Toivottavasti ennen kuin minun talikkoni ja pölynimurini on purtu kuoliaaksi.

Noah on ollut myös jo pari kertaa hakutreeneissä. Mikäs sen mukavampaa pienelle ahneelle koiranpennulle, joka rakastaa ihmisiä. Tänään jo mentiin maalimiehen mukana kauemmaksi metsään syömään. Viime viikolla vain seurusteltiin.

Noah ja siskolikka Helsinki-         Vantaan lentokentällä. Noah etualalla, huomaa ilme... suunnittelee pahantekoa ihan selvästi!

 

Onneksi on tämä Diiva-täti joka leikkii kun mamma ei aina jaksa

Aivot tulee jälkitoimituksena...

Metsässä porukalla